#eihävetä

22.11.

Voimavarakeskus Monika tarjoaa matalan kynnyksen apua väkivaltaa kokeneille maahanmuuttajataustaisille naisille

Matalan kynnyksen palveluilla pyritään juuri tähän, niin myös Monika-Naiset liitto ry:n toimipisteessä Voimavarakeskus Monikassa. Asiakkaan on helppo hakeutua palvelun piiriin, mahdollisuus asioida nimettömänä ja tulla vastaanotolle ilman ajanvarausta tai lähetettä. Voimavarakeskuksessa tarjotaan palvelua monilla eri kielillä. Tavoitteena on, että mahdollisimman moni nainen pääsee keskustelemaan omalla äidinkielellään.

Pari- ja lähisuhdeväkivallan, kunniaan liittyvän väkivallan, avioliittoon pakottamisen ja ihmiskaupan uhriksi joutumisen ilmiöihin törmätään Voimavarakeskuksen työssä päivittäin. Viidentoista toimintavuotensa aikana Voimavarakeskuksessa on kertynyt runsaasti tietoa, taitoa ja osaamista väkivaltatyöstä. Vuosittain toimintayksiköstä hakee apua n. 400 – 500 naista, jotka ovat kotoisin yli 65 maasta.

Monille Suomeen muuttaneista naisista on korkea kynnys hakea apua viranomaisilta.  Taustalla voi olla ikäviä kokemuksia viranomaisasioinnista kotimaassa tai Suomessa, pelko, epäluottamus sekä tietämättömyys mahdollisuudesta hakea apua. Myös seurausten pelko voi estää avun hakemista viranomaisilta. Esimerkiksi kunniaan liittyvän väkivallan tapauksissa ongelmana ei ole ainoastaan väkivallan kokeminen, vaan myös oman yhteisön painostus, tapa ratkoa ongelmat perheen ja yhteisön sisällä ilman ulkopuolisten tai viranomaisten apua. Näille naisille mahdollisuus hakea apua nimettömänä ja puhelimitse on tärkeä ja joskus myös ainoa mahdollinen tapa hakeutua avun piiriin.

Meidän pitää muistaa, että jos kynnys avun hakemiseen on liian korkea, on olemassa riski, ettei apua haeta lainkaan. Ongelmat syvenevät, kynnys hakea apua kasvaa entisestään ja pahimmassa tapauksessa seurauksena voi olla täydellinen syrjäytyminen. Matalan kynnyksen palvelujen avulla voidaan purkaa syrjiviä palvelurakenteita ja käytäntöjä. Tähän pyritään Voimavarakeskus Monikan toiminnassa ja on hyvä päämäärä myös laajemmassakin yhteiskunnallisessa mittakaavassa.

 

Natalie Gerbert

Voimavarakeskus Monikan johtaja
Monika-Naiset liitto ry

Gelawej Viyan

Voimavarakeskus Monikan ohjaaja
Monika-Naiset liitto ry

 

Voimavarakeskus Monikan auttava puhelin 09 632 2304 väkivaltaa kokeneille maahanmuuttajataustaisille naisille palvelee ma-pe klo 9-16.

Monika-Naiset liitto ry on sosiaalialalla toimiva monikulttuurinen järjestö, joka kehittää ja tarjoaa erityispalveluja väkivaltaa kokeneille maahanmuuttajataustaisille naisille ja -lapsille, toimii asiantuntijana ja vaikuttajana etniseen yhdenvertaisuuteen ja väkivaltaan liittyvissä kysymyksissä sekä edistää kotoutumista tukemalla maahanmuuttajien kansalaistoimintaa.

www.monikanaiset.fi

 

15.11.

Väkivalta on vaan niin yleistä

Lyömätön Linja Espoossa ry on kansalaisjärjestö, joka tarjoaa apua ja tukea miehille, jotka ovat huolissaan käyttäytymisestään kotona tai parisuhteessa. Palveluja suunnataan miehille syntymämaahan katsomatta. Palveluissa korostuvat sukupuoli- ja kulttuurisensitiivisyys, miesten keskinäinen vertaistuki ja väkivaltaa ennaltaehkäisevät työtavat.

Työ väkivalta-aiheen parissa on kohdallani jatkunut eri tavoin aina tähän päivään saakka. Aloitin työt opintojeni kautta Espoossa Lyömättömällä Linjalla vuonna 1995. Kiinnostus aiheeseen heräsi silloisten sosiaalialan opintojeni myötä. Kiinnostuin tulevana isänä siitä, mitä miehille kuuluu erityisesti silloin kun nainen ja lapset ovat päätyneet kotona tapahtuneen väkivallan seurauksena turvakotiin. Sain Lyömättömän Linjan kautta mahdollisuuden tutustua aiheeseen ja kohdata palvelun kautta nuorena miehenä eri tavoin niin isiä ja miehiä kuin naisia.

Jo silloin aikoinaan miehet hakivat apua ja he puhuivat avoimesti kokemuksistaan ja tunteistaan. Kaikki on nykyisin paljolti samoin, mutta nykyään yhä nuoremmat miehet hakevat itselleen apua ja he tulevat useista eri kulttuureista. Miehet puhuvat kokemuksistaan ja he tulevat kuulluksi niin väkivallan tekijöinä kuin sen kohteina, mutta erityisesti ihmisinä, miehinä ja isinä.

Väkivaltaa hävetään ja salaillaan sukupuolesta riippumatta. Tiedostamme sen, että jokainen meistä voi tehdä läheisilleen väkivaltaa. Väkivalta jää piiloon monin eri tavoin ja sen seuraukset ihmisille ovat hoitamattomina vakavia. Väkivalta voi olla usein myös päihde- ja mielenterveysongelmien taustalla vaikuttavana tekijänä.

Kynnys hakea apua väkivaltaan on edelleen liian suuri. Terminä ”hakea apua” voi olla jollakin tavalla ihmisten kielenkäytössä edelleen noloa. Miten asian voisi ilmaista toisin ja niin että avu hakemisesta saataisiin enemmän esille se kaikki hyvä mitä siitä parhaimmillaan seuraa? Ja miten voisimme nähdä avun hakemisen mahdollisuutena johonkin uuteen ja onnellisuuden kokemuksia tuottavaan elämään?

Väkivalta ei ole yhteiskunnastamme loppunut, vaikka niin kovasti sitä jo vuosia sitten toivoin. Minun on ollut pakko hyväksyä se tosiasia, että väkivalta on vaan niin yleistä ja edelleen sen ennaltaehkäisemiseksi ja vähentämiseksi on tehtävä työtä monin eri tavoin. Onneksi väkivallan eri osapuolille on tarjolla erilaisia palveluja. Tarvitsemme väkivallan vähentämiseen ja sen ennaltaehkäisemiseen kuitenkin meitä kaikkia. Tehdään kotona tai parisuhteessa tapahtuva väkivalta näkyväksi ja kielletyksi. Murretaan väkivaltaan liittyvä häpeä ja ryhdytään puhumaan väkivallasta entistä avoimemmin ja oikeilla nimillä.

Jos asut Espoossa ja olet huolissasi käyttäytymisestäsi, voit ottaa yhteyttä Lyömättömälle Linjalle tai Miehen Linjaan. Pääset mukaan palveluihin ottamalla yhteyttä ja varaamalla tapaamisajan. Voit myös osallistua Väkivallan katkaisu -ohjelmaan tai muihin miehille tarkoitettuihin ryhmätoimintoihin. Löydät lisätietoja palveluista www.lyomatonlinja.fi

Jari Hautamäki

Toiminnanjohtaja
Lyömätön Linja Espoossa ry

 

8.11.2016

Olen arvokas, minulla on merkitystä

Väkivallan kokijat tuntevat usein häpeää ja syyllisyyttä, jotka estävät puhumasta väkivallan kokemuksesta. Häpeälle on tarjottava vastavoima. Väkivallasta on puhuttava ja kertomuksia on kuultava. Kokemuksia täytyy saada käsitellä, siihen on annettava aikaa ja erilaisia tiloja.

Tänä vuonna Valoa, ei väkivaltaa -kampanjassa halutaan nostaa esille matalan kynnyksen palveluita väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneille. Haluamme sanoa, että ei hävetä!

Naisten Linjan toiminnanjohtaja Elina kirjoitti viime viikolla blogissaan (ks. alla), että omien joukossa ei kaikkea tarvitse selittää ja voi kokea, että hävettävää ei ole. Vertaisuus on korvaamaton voimavara väkivallasta selviytymisessä.

Meidän on tarjottava väkivaltaa kokeneille apua usealla tavalla. Matalan kynnyksen palvelut ovat maksuttomuuden ja anonyymyiden lisäksi joustavia. Niissä voidaan tarjota monenlaista apua, kuulla väkivaltaa kokeneita ja ottaa heidät mukaan tekemään palveluista sellaisia, jotka parhaiten tukevat selviytymistä väkivallasta.

Tarvitsemme toisiamme. Sen olemme kokeneet Ensi- ja turvakotien liitossa ja jäsenyhdistystemme työssä, kun olemme saaneet kehittää työtä yhdessä asiakkaittemme kanssa. Sanonta ”nothing about us without us” (suom. ei mitään meistä ilman meitä) ei ole sanahelinää.

Ihmiset ovat kertoneet ja olemme oppineet, että väkivallan tuottamaa häpeän ja arvottomuuden tunnetta vähentää myös kokemus omien vahvuuksien ja voimavarojen huomaamisesta. Tällaisen kokemuksen voi saada silloin, kun saa itse olla mukana kehittämässä väkivallan kokijoille suunnattua palvelua. Silloin omista rumiksi koetuista kokemuksista tulee palvelua kehittävää tietoa. Ja kun omaan elämään liittyvät haavoittavat tapahtumat saavat uuden merkityksen, niiden aiheuttamat häpeä ja syyllisyys eivät ole päällimmäisinä.

Selviytymisessä väkivallan kokemuksista auttaa se, kun näkee oman kokemuksen ja siihen liittyvän tiedon merkityksellisenä ja arvokkaana muille samaa kokeneille tai palvelujen kehittämiselle. Esimerkiksi Viola ry:ssä Mikkelissä toimii säännöllisesti asiakkaista koottu kehittäjäryhmä, jossa yhdistyksen asiakkaat saavat olla vaikuttamassa palvelujen kehittämiseen.

Erään kokemusasiantuntijan sanoin: ”Sehän tukee toipumista, että sä pystyt osallistumaan, jos sulla on vähänkään voimavaroja siihen.”

Tärkeintä meille on kuitenkin auttaa jokaista löytämään oma selviytymisen polkunsa, jossa jokainen voi kokea olevansa arvokas.

Leena Marila-Penttinen

Suunnittelija / Perhe- ja lähisuhdeväkivallan ehkäisy
Ensi- ja turvakotien liitto

 

1.11.2016

Mitään hävettävää ei ole

Kun puhutaan matalan kynnyksen palveluista ei monellakaan ole käsitystä siitä, mitä tämä peräänkuulutettu matala kynnys tarkoittaa erityisesti väkivaltaa kokeneelle. Monikaan ei ymmärrä, miksi mykistävää häpeää kokee väkivallan uhri.

Moni asia tekee palveluista lähestyttävämpiä. Maksuttomuus – onko minulla varaa palveluihin? Luottamuksellisuus – kerrotaanko kipeästä asiastani eteenpäin? Anonyymiys – jääkö minulle merkintä väkivallan kokemuksestani?

Ehkä kaikkein tärkeimpänä: ymmärretäänkö ja uskotaanko minua, joudunko puolustelemaan tunteitani, pelkoa ja ahdistusta? Kohdataanko minut myötätunnolla, tasa-arvoisesti? Vertaisuus, johtuu se sitten empatiasta tai omasta kokemuksesta, on lähtökohta tasa-arvoisessa kohtaamisessa.

Vertaisuus on Naisten Linjalla avainasemassa kaikessa. Meistä monet, vapaaehtoiset ja työntekijät, ovat itse kokeneet väkivaltaa. Teemme väkivallatonta maailmaa ja yhteiskuntaa myös meille itsellemme, emme vain ylhäältä alas huudellen niille toisille, niille uhreille. Meidän omat kokemuksemme eivät ole palveluidemme keskiössä, mutta ne auttavat meitä ammattitaidon lisäksi kohtaamisissa ja uuden kehittämisessä. Ne usein myös auttavat luottamuksen muodostumisessa ja häpeän vähentämisessä. Ne auttavat meitä ymmärtämään palautteen ja toiveet, joita keräämme meihin yhteyttä ottavilta.

Naisten Linjan palveluissa vertaiset kulkevat toipumisen tiellä omissa keskusteluryhmissään kasvokkain ja netissä, joogaavat yhdessä ammattilaisen ohjaamana, kouluttautuvat ja tukevat muita. Vertaisryhmät vahvistavat ajatusta, että olet itse oman toipumisesi paras asiantuntija. Toisten kokemusten kuuleminen saattaa auttaa löytämään uusia tapoja käsitellä kipukohtia. Vertaisten kokemukset tuovat myös toivoa.

Kuka tahansa voi kokea väkivaltaa. Tämä on hyvin yksikertainen ja tavallaan itsestään selvä asia. Usein kuitenkin väkivallan pyörteissä, pistävässä tuskassa, ajatusketju, joka tulee mieleen on ”mitä minä tein väärin, miksi juuri minulle kävi näin, ehkä kuitenkin ansaitsin väkivallan, koska minussa oli jotain väärää”. Syyllisyys ja häpeä lamauttavat.

Omiensa joukossa häpeä taittuu, sen eristävä voima katoaa. Omiensa joukossa ei kaikkea tarvitse aina selittää. Omiensa joukossa tietää, ettei mitään hävettävää ole.

Elina Nikulainen

Toiminnanjohtaja
Naisten Linja Suomessa ry

 

Eurooppalainen naisverkosto vaatii tukipalveluja väkivaltaa kokeneille naisille

Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastustava eurooppalainen kansalaisjärjestöistä koostuva verkosto Women against Violence Europe (WAVE) aloittaa Euroopan laajuisen kampanjan #StepUpWAVE. Suomessa kampanjan nimi on Tärkeä askel ja sitä koordinoi Naisten Linja. Kampanja keskittyy väkivaltaa kokeneiden naisten ja heidän lastensa oikeuteen saada asianmukaista suojelua ja tukipalveluja.

Yksi kolmesta naisesta Euroopassa on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa, mutta silti valtiot eivät onnistu tarjoamaan heille heidän tarvitsemiaan tukipalveluja. Euroopasta puuttuu arviolta 47 000 turvakotipaikkaa. Monissa maissa ei ole naisten matalan kynnyksen keskuksia tai raiskauskeskuksia ja kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat naiset kokevat monenlaista syrjintää hakiessaan apua.

– Euroopassa on investoitu aivan liian vähän väkivaltaa kokeneiden naisten tukipalveluihin ja siksi heillä ei usein ole tahoa, josta hakea tarvitsemaansa apua.  Kehotamme nyt kaikkia Euroopan valtioita ottamaan tärkeän askeleen ja sijoittamaan naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi, sanoo WAVE-verkoston puheenjohtaja Rosa Logar.

Suomessa kamppaillaan samojen ongelmien kanssa. Tällä hetkellä Suomessa ei ole yhtäkään matalan kynnyksen palvelukeskusta väkivaltaa kokeneille, turvakotipaikkoja on aivan liian vähän ja raiskauskriisikeskuksia on vain yksi. Naisjärjestöjen ja väkivallan vastaista työtä tekevien järjestöjen rahoitus on vähäistä tai uhattuna. Väkivaltaa kokeneet naiset kohtaavat yhä vähättelyä ja syyllistämistä hakiessaan apua ja perhepalvelujen ulkopuolelle jäävien naisten on erityisen hankala saada apua toipumiseensa.

– Naisiin kohdistuva väkivalta on vakava ihmisoikeusloukkaus ja eurooppalaiset naisjärjestöt ovat sitä mieltä, että kauniit sanat eivät enää riitä. Suomessa on erityisen tärkeää varmistaa riittävä rahoitus ja resurssit Istanbulin sopimuksen toimeenpanolle. Suomella on edessään pitkä tie väkivaltaa kokeneen naisen asianmukaiseen tukemiseen. Lupaukset ja huoli naisten hyvinvoinnista ovat viimeisen puolen vuoden aikana lisääntyneet, mutta resurssien lisääminen ja palveluiden laadun varmistaminen ovat seuraava tärkeä askel, sanoo Naisten Linjan toiminnanjohtaja Elina Nikulainen.

WAVE-verkoston tänään aloittama kampanja Tärkeä askel (#StepUpWAVE, #Tärkeäaskel) kestää kaksi vuotta.  Verkostoon kuuluvat 46 maata edistävät väkivaltaa kokeneiden naisten ja heidän lastensa oikeutta suojeluun ja tukipalveluihin Euroopassa. Suomessa kampanjaa koordinoi WAVE-verkoston jäsen Naisten Linja Suomessa ry. Kampanjassa pääkumppaneita ovat Amnesty International Suomen osasto, Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry ja Ensi- ja turvakotien liitto ry. Kampanjaan voi liittyä kampanja-aikana sekä yksityishenkilönä että järjestönä.

Naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta on edelleen maailman laajimmalle levinnyt ihmisoikeusloukkaus. Seuraukset ovat kohtalokkaat – Euroopassa vuonna 2012 kaikista naisiin kohdistuneista henkirikoksista 47 prosentissa tekijä oli perheenjäsen tai kumppani.

Suomi on yksi Euroopan vaarallisimmista maista naisille. Joka kolmas suomalaisnaisista on kokenut väkivaltaa nykyisen tai entisen kumppaninsa taholta. Pelkästään yhden vuoden aikana ainakin 55 000 suomalaisnaista kokee seksuaalista väkivaltaa.

WAVE ja Tärkeä askel Suomessa:

ststep-upWAVE ja sen suomalaiset pääkumppanit vaativat Euroopan päättäjiä toimimaan sekä kansallisesti että Euroopan-laajuisesti Istanbulin sopimuksen mukaisesti.

  • Tukemaan aktiivisesti naisiin kohdistuvan väkivallan ennaltaehkäisevää toimintaa ja väkivallan uhrien palveluja.
  • Sitoutumaan parantamaan KAIKKIEN väkivaltaa kokeneiden naisten ja heidän lastensa pääsyä erityistukipalveluihin.
  • Lisäämään erityistukipalvelujen määrää (24/7 puhelin, turvakodit, raiskauskriisikeskukset, matalan kynnyksen keskukset, tukipalvelut myös perhepalvelujen ulkopuolelle jääville naisille).
  • Parantamaan erityistukipalvelujen laatua ja varmistamaan, että tukipalveluita tarjoavat itsenäiset naisjärjestöt, joiden työ perustuu naisten ja heidän lastensa ihmisoikeuksiin ja heidän tarpeisiinsa.

FAKTALAATIKKO

  • Vain 15 Euroopan maassa on auttava puhelin, joka palvelee 24 h joka päivä ja on maksuton. Suomessa tämä on vasta suunnitteilla.
  • Koko Euroopasta puuttuu 47 000 turvakotipaikkaa (Euroopan Neuvoston arvio), Suomesta yli 400.
  • Suurimmassa osassa maita ei ole raiskauskriisikeskuksia tai niitä on liian vähän suhteessa väkilukuun. Suomessa niitä on 1, vaikka pitäisi olla 13.
  • Monet naiset jäävät täysin ilman tukea väkivaltakokemuksiensa kanssa. Syrjintää kokevat eri syistä mm.  vammaiset naiset, maahanmuuttajanaiset, sateenkaarinaiset, turvapaikanhakijanaise ja ikääntyvät naiset.