Lapsi turvassa eron jälkeen

piirros5Vuoden 2017 Valoa, ei väkivaltaa -kampanja nostaa esille lapsen äänen.
Tänä vuonna teemana on Lapsi turvassa eron jälkeen.
Väkivalta on tärkeää huomioida erotilanteissa tapaamis- ja huoltopäätöksiä tehtäessä.
Lasta pitäisi kuulla huomattavasti nykyistä paremmin tilanteissa, joissa perheessä on ollut väkivaltaa ennen eroa.


Usein kysytyt kysymykset

Mikä on Valoa, ei väkivaltaa -kampanja ja kuka sitä koordinoi?

Suomen kansallinen väkivaltaobservatorio järjestää joka syksy Valoa, ei väkivaltaa -kampanjan, jossa puolustetaan naisten ihmisoikeuksia, ruumiillista koskemattomuutta ja oikeutta väkivallattomaan elämään. Kampanja alkaa marraskuun alussa, huipentuen YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen päivään 25.11.

Suomen kansallinen väkivaltaobservatorio on kansalaisjärjestöjen, tutkijoiden ja yksityishenkilöiden muodostama verkosto naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Observatorio seuraa lainsäädäntöä, ottaa kantaa ajankohtaiseen keskusteluun ja toimii naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena asiantuntijana. Vuonna 2017 Väkivaltaobservatorion puheenjohtajana toimii Ensi- ja turvakotien liitto.

Valoa, ei väkivaltaa tapahtumia järjestetään marraskuun aikana eri puolilla Suomea. Tapahtumia järjestävät Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistykset sekä Naisjärjestöt yhteistyössä NYTKIS ry:n paikallisjärjestöt. Helsingin tapahtuma järjestetään Narinkkatorilla lauantaina 25.11. klo 15-17 ja sen järjestelyistä vastaan väkivaltaobservatorio.

Voit seurata ja osallistua Valoa, ei väkivaltaa -kampanjaan Facebookissa ja Twitterissä.

Vuoden 2017 Valoa, ei väkivaltaa -kampanjan teemana on ”Lapsi turvassa eron jälkeen”. Mitä tämä oikeastaan tarkoittaa?

Vuonna 2017 Valoa, ei väkivaltaa -kampanjassa halutaan erityisesti nostaa lapsen ääni kuuluville. Kampanjan tarkoituksena on lisätä tietoa ja tietoisuutta lasten kuulemisen tärkeydestä, erityisesti, erotilanteissa, joihin liittyy uhkaa, pelkoa ja väkivaltaa. Väkivalta vaikuttaa lapseen, vaikka se ei kohdistuisi tähän suoraan. Lapsi tarvitsee kasvunsa ja kehityksensä suojaksi ennen kaikkea turvaa, pelko aktivoi lapsessa stressiperäisen reaktion, joka toistuvana ja pitkittyneenä altistaa lapsen kehon ja mielen sairastumiselle. Lapsi joka pelkää, ei myöskään opi uusia asioita. Näin ollen pelko vaikuttaa lapsen tulevaisuuteen monin eri tavoin.

Tutkimukset (mm. Hautanen 2010 & Hiitola 2015) osoittavat, että väkivaltaa ei huomioida riittävästi lasten huoltoa, tapaamisia ja sijoituksia koskevissa päätöksissä. Tavallisia tapaamisia määrättiin myös sellaisille vanhemmille, joiden tiedettiin käyttäytyneen väkivaltaisesti. Valitettavan usein tapaamispaikkatoiminnan työntekijät todistavat tilanteita, joissa lapsi joutuu vasten tahtoaan tapaamaan vanhempaa, jota pelkää.

Tämän vuoden Valoa, ei väkivaltaa -kampanjalla haluammekin tuoda esille sen, miten tärkeää lapsen kuuleminen on huolto- ja tapaamispäätöksiä tehtäessä, erityisesti, kun perheessä on ollut väkivaltaa. Kuulemisen lisäksi on tärkeää, että lapsen kertomalla on oikeasti merkitystä ja vaikutuksia.

Mikä on Istanbulin sopimus ja mitä se sanoo väkivallan huomioimisesta huolto- ja tapaamispäätöksissä?

Istanbulin sopimus eli Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta on maailman ensimmäinen laaja-alainen sopimus, jonka tarkoitus on ennaltaehkäistä ja poistaa perheessä tapahtuvaa ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Sopimus sisältää määräykset naisiin kohdistuvan väkivallan sekä perheväkivallan ehkäisemisestä ja poistamisesta, väkivallan uhrien suojelemisesta sekä väkivallan tekijöiden saattamisesta edesvastuuseen teoistaan. Suomi on ratifioinut sopimuksen elokuussa 2015.

Istanbulin sopimuksen artikla 31 velvoittaa sopimusmaita varmistamaan, että määrättäessä lapsen huoltajuudesta ja tapaamisoikeuksista, otetaan väkivalta huomioon. Tärkeää on varmistaa, ettei tapaamis- ja huoltajuusoikeuksien käyttäminen vaaranna uhrin tai lasten oikeuksia ja turvallisuutta.

Lapsi tarvitsee kasvunsa tueksi ennen kaikkea turvallisia aikuisia. Turvallinen aikuinen on turvallinen niin lasta kuin muita ihmisiä kohtaan. Mikäli lapsi pelkää, häntä ei tule pakottaa tilanteisiin, jotka tuottavat hänelle pelkoa. Lapsen pelkoon tulee suhtautua vakavasti ja häntä tulee kuulla huolto- ja tapaamiskäytännöistä sovittaessa.

Mitä tarkoitetaan naisiin kohdistuvalla väkivallalla? Kuinka yleistä se on?

Tutkimukset osoittavat, että naisten parisuhteissaan kokema väkivalta on Suomessa merkittävä yhteiskunnallinen ongelma (FRA 2014). Arviolta joka kolmas suomalainen nainen on jossain vaiheessa elämäänsä kohdannut väkivaltaa lähisuhteessaan. Tämä tarkoittaa lähes miljoonaa suomalaista naista.  Sukupuolittunut väkivalta näkyy tilastoissa erityisesti seksuaalisen väkivallan ja eron jälkeisen väkivallan ja vainon muotoina. Myös vakava, hoitoa vaativa ja kuolemaan johtava lähisuhteissa tapahtuva väkivalta on tilastoissa selvästi sukupuolittunutta, naisten ollessa näissä luokissa yliedustettuna. Verrattuna muihin Euroopan maihin, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa on Suomessa paljon.

Naisiin kohdistuva väkivalta on ensinnäkin ihmisoikeusloukkaus. Toiseksi se ilmentää syrjintää naisia kohtaan, kun naisten ihmisoikeuksien toteutumista ei ole pystytty turvaamaan tasa-arvoisesti miesten kanssa. Kolmanneksi naisiin kohdistuva väkivalta on rikos. Naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen työn tuleekin tapahtua monella eri tasolla – yksilöiden, yhteisöjen ja valtion tasolla sekä kansainvälisenä yhteistyönä.

Onko väkivallan tekijä aina mies?

Väkivaltaan voi syyllistyä kuka tahansa, niin mies, nainen kuin lapsi. Tärkeintä on tunnistaa väkivallan erilaiset muodot ja yhteiskunnalliset rakenteet, joilla ylläpidetään ja mahdollistetaan väkivalta. Väkivallan vastaiseen työhön tarvitaan kaikkia yhteiskunnan jäseniä.