Blogi 2020

Maanantai 23.11.2020

Vihapuheen vuoksi uhkaamme menettää yhteiskunnalliselle keskustelulle tärkeitä näkökulmia

Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry on naisjärjestöjen kattojärjestö, jonka jäseniin kuuluu eduskuntapuolueiden naisjärjestöt, Naisjärjestöjen Keskusliitto, Naisasialiitto Unioni sekä Sukupuolentutkimuksen seura. Julkaisimme syksyn aikana uuden kampanjamme #vaalitilmanvihaa, jolla kampanjoimme vaalien alla esiintyvää vihapuhetta ja häirintää vastaan. Vihapuhetta kohdistuu erityisesti poliittisiin toimijoihin, toimittajiin ja tutkijoihin. Poliittisiin toimijoihin kohdistuvan vihapuheen on todettu lisääntyvän erityisesti vaalien alla. Vihapuhe on aiheena erittäin ajankohtainen ja yksi keskeisimmistä naisten oikeuksiin liittyvistä ongelmista Suomessa sekä muualla Euroopassa. Siksi koemme tärkeänä, että myös Kansallinen väkivaltaobservatorio valitsi vuoden 2020 Valoa, ei väkivaltaa -kampanjan teemaksi naisiin kohdistuvan vihapuheen.

Vihapuheen on todettu rajoittavan demokratian toteutumista monin eri tavoin. Erityisesti sukupuolittunut ja rodullistettuihin naisiin kohdistuva vihapuhe voi vaikuttaa naisten ja vähemmistöjen halukkuuteen asettua ehdolle vaaleissa. Kyselytutkimukset ovat osoittaneet, että kunnallisessa päätöksenteossa mukana olevat naiset kokevat vihapuhetta huomattavasti miehiä enemmän ja usein heidän kohtaamansa vihapuhe liittyy nimenomaan heidän sukupuoleensa.

Erityisesti monikulttuurisuuteen sekä naisiin ja seksuaalivähemmistöihin kohdistuva vihapuhe on lisääntynyt Suomessa viime vuosina. Vihapuhetta eivät käytä vain yksittäiset ihmiset, vaan sitä tuotetaan myös systemaattisesti tiettyjen ryhmien tai henkilöiden vaientamiseksi. Päättäjien tulee voida esittää kantansa ja käydä vuoropuhelua kansalaisten kanssa. Vihapuhe on johtanut siihen, ettei moni enää osallistu keskusteluun. Näin uhkana on, että yhteiskunnalliselle keskustelulle tärkeitä näkökulmia menetetään.

Vihapuhetta vastaan voi toimia tuomalla esiin vastaääniä ja kannustamalla muita positiivisella tavalla. Rakentavalla ja perustellulla keskustelulla voi osoittaa vihapuheen kohteelle sekä vihapuhujalle, että vihapuhetta ei hyväksytä.

Linda Smids,

NYTKIS ry:n kampanja- ja viestintäkoordinaattori

 

Perjantai 20.11.2020

Nätmobbning – vi vuxna ska inte två våra händer

”Det finns mycket vi vuxna kan göra för att förebygga de

n mobbning barn och unga utsätts för på nätet”, skriver Barnavårdsföreningens verksamhetsledare Pia Sundell i sin blogg.

Hatprat, näthat, anonyma kommentarer, stöttande bilder och chockerande filmer. Exemplen är många – det våld som förut skedde främst bakom hörnet på skolgården sker nu också på nätet.

Mobbning har under det senaste årtiondet tagit nya former. I och med den snabba digitala utveckling som sker i vårt samhälle, kan ungdomarnas värld kännas främmande för oss som inte vuxit upp med internet. Många av de kanaler där barn och unga umgås över nätet, är sådana som vi själv inte använder eller alls känner till.

Det finns ändå saker vi vuxna kan göra, för att finnas till också i den digitala värld där barn och unga spenderar sin tid.

Det är inte bara barn och unga som mobbar
Under hösten har jag speciellt följt med två debatter. Den första handlar om ungdomars agerande under Coronaläget. I både traditionella och sociala medier har ungdomar verbalt pekats ut som måltavla för att sprida viruset. Den andra debatten gäller fallet där poliser drabbade samman med unga klimatdemonstranter i Helsingfors, tre av dem minderåriga.

I åtskilliga nätkommentarer under bägge webbartiklar kan jag läsa vuxna människor hoppa på dessa ungdomar med hårda ordalag. Upprepade gånger läser jag inlägg där skribenter tappar omdömet och skriver nedlåtande om ungdomar som en homogen grupp. Kommentarerna har i många fall tyvärr gått så långt att inläggen klassas som mobbning. Det som berört mig speciellt illa är det sättet som vuxna beskyller minderåriga barn.

Det får mig att ställa frågan: Skulle vuxna tala på det här sättet ansikte mot ansikte till ett barn?

Hatprat, trakasserier och mobbning är vanligt på alla plattformar på nätet där vi vuxna rör oss. Om vi gör oss skyldiga till eller blundar för rasistiska, kränkande eller nedsättande kommentarer ger vi också de unga en signal att det är okej att mobba.

Vad kan vi vuxna göra?

Jag vill kasta bollen tillbaka till oss vuxna: Två inte händerna från den mobbning som sker på nätet.

Det första vi kan göra är föregå som exempel: bete oss respektfullt mot varandra, både ansikte mot ansikte och över nätet. Till god diskussionskultur hör att inte dra alla inom en åldersgrupp över en kam. Ungdomar är lika lite en homogen grupp som lärare, busschaufförer eller pensionärer är.

Den andra vi kan göra är att visa intresse för de medier och spel som barn och unga i vår närkrets använder. Genom att visa intresse och sätta oss in i ämnet, kan vi stöda våra barn också om något hotfullt händer.

Med nya generationer kommer alltid nya saker som förbryllar de äldre. Men nätet är inte bara hotfullt eller strunt. Sociala medier är den främsta nyhetskanalen för många och en arena in i samhället. Nyheter kan nå TikTok-användare mycket tidigare än dem som läser dagstidningen. Genom mobilspel kan barn få nya vänner.

Vore det fotboll, musik eller mobilspel, kan vi vuxna ta oss tid och intressera oss för barnens intressen. På så sätt visar vi att vi bryr oss. Klarar vi vuxna av det här?

Pia Sundell
Verksamhetsledare
Barnavårdsföreningen
bvif.fi
Illustration: Maria Sann

 

Perjantai 13.11.2020

Naisiin kohdistuvan verkkovihan juuret ovat syvällä historiassa

Arkielämän digitalisoituminen on johtanut sukupuolistuneen väkivallan digitalisoitumiseen ja väkivallan näkyväksi tulemiseen. Erityisesti vähemmistöihin kuuluvat ihmiset kokevat verkossa tapahtuvaa häirintää, joskin kohteeksi voi joutua kuka tahansa.

Verkkovihaksi kutsutaan verkkoympäristössä, eli esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, tapahtuvia tekoja, jotka voivat vaihdella aina ikävistä kommenteista trollaamiseen ja myös vakavampiin tekoihin, kuten laajamittaiseen uhkailuun, vainoamiseen ja henkilötietojen levittämiseen. Verkkoviha voi olla myös pelottelua, häpäisemistä ja uskottavuuden kyseenalaistamista.

Naisiin kohdistuva verkkoviha nojaa sukupuolistuneen väkivallan pitkiin historiallisiin juuriin, joskin arkielämän digitalisoituminen on johtanut sekä ilmiön yleistymiseen että naisiin kohdistuvan väkivallan ja häirinnän näkyväksi tulemiseen. Verkkovihan kohteeksi joutuvat usein naiset, jotka eivät istu “oikeanlaisen” naisen normiin, kuten vaikkapa naiset, jotka ovat liian näyttäviä ja paljastavia tai äänekkäitä ja kantaaottavia. Vastaavasti verkkovihan avulla rangaistaan naisia, jotka havittelevat perinteisen miehisiä valtapositioita, kuten poliitista tai yhteiskunnallista valtaa ja myös niitä naisia, jotka puolustavat vähemmistöjen oikeuksia. Verkkovihan kohteeksi joutuvatkin usein julkisuuden piirissä toimivat bloggaajat, toimittajat, tutkijat ja poliitikot, vaikkakin verkkovihan kohteeksi voikin joutua kuka tahansa.

Toisaalta verkkoväkivallan ja -häirinnän kohteeksi joutumisen riski on suurempi myös silloin, kun kuuluu esimerkiksi johonkin rodullistettuun tai maahanmuuttajataustaiseen vähemmistöön. Verkossa tapahtuva häirintä voikin olla erityisen raskasta ei-valkoisille naisille, joihin kohdistuu sekä rasistisia että sukupuoleen perustuvia hyökkäyksiä. Planin tuoreen tutkimuksen mukaan vähemmistöihin kuuluvat tytöt kokevat merkittävästi enemmän häirintää verkossa, kuin muut ikäisensä tytöt. Etniseen vähemmistöön kuuluminen, toimintakyvyn heikkeneminen tai vammaisuus sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuulumi

nen altistavat tyttöjä häirinnälle.

Verkkoviha on väkivaltaa, josta voi seurata pelkotiloja, ahdistusta, itseluottamuksen heikentymistä, uniongelmia sekä pelkoa omasta fyysisestä turvallisuudesta. Erityisesti naisilla verkkovihaan liittyy pelko siitä, että väkivalta siirtyy verkosta sen ulkopuolelle. Naiset ovatkin tyypillisesti huolestuneempia verkkovihasta kuin miehet ja kokevat teot satuttavimpina.

Ratkaisu verkkovihaan ei löydy siitä, että verkkovihan tai -häirinnän kohde poistuu sosiaalisesta mediasta, keskustelupalstoilta tai internetistä. Verkkoviha on väkivaltaa, josta on vastuussa ainoastaan väkivallan tekijä, ei koskaan sen kohteeksi joutuneet.

Tekstin on kirjoittanut Petteri Keränen.

Kirjoittaja on [email protected] syksyn viestintäharjoittelija ja opiskelee yleistä valtio-oppia Turun yliopistossa ja sivuaineena sukupuolentutkimusta.

www.naistenlinja.fi/turvaverkko

 

Keskiviikko 11.11.2020

“Onneksi en ymmärrä kaikkea mitä minulle sanotaan”

Saran suomen taito on erinomainen, mutta toisinaan hän on onnellinen siitä, ettei ymmärräkään kaikkea, mitä hänelle sanotaan.

Kun Sara muutti Suomeen Lähi-idästä, hän muutti ensin pieneen suomalaiseen kaupunkiin. Kaikki tuntui aluksi sujuvan melko hyvin: ihmiset vaikuttivat ymmärtäväisiltä ja ystävällisiltä. Asuttuaan Suomessa yli 10 vuotta Sara muutti perheineen suurempaan kaupunkiin. Muuttoa seurasi “iso shokki”. Saran liikkuessa lapsensa kanssa kauppakeskuksessa tai kaupoissa hän sai osakseen vihaisia katseita, ala-arvoisia toiseuttavia kommentteja ja kerran jopa fyysistä väkivaltaa.

Vihapuhe ei aina ole puhetta, se voi olla myös muuta ilmaisua kuten kirjoitusta, eleitä tai kuvia. Se on käsitteenä laaja ja sillä viitataan hyvin erilaisiin ilmiöihin erilaisissa konteksteissa. Suomessa käytetään vihapuheesta Euroopan neuvoston laatimaa määritelmää: “vihapuhe on sellaista ilmaisua, jolla levitetään, yllytetään, edistetään tai oikeutetaan rotuvihaa, muukalaisvihaa, antisemitismiä tai muunlaista vihaa…” (Sisäministeriö 2019.) Vihapuhe voi kohdistua yksilöön tai yhteisöön viestintänä joka syrjii tai lietsoo vihamielisyyttä vähemmistöjä, maahanmuuttajataustaisia tai rodullistettuja henkilöitä kohtaan. Vihapuhe on yksi syrjinnän muoto, joka linkittyy vahvasti rasismiin ja sukupuolten epätasa-arvoon.

Vihapuheen kohteena

Jokaisella maahan muuttaneella naisella on oma tarinansa: taustaansa ja elämäntilanteeseensa kytkeytyvä tapa kokea asioita. Yhteistä heille on kuitenkin kantaväestön naisiin verrattuna suurempi riski joutua väkivallan ja syrjinnän kohteeksi.

Vuodelta 2016 oleva oikeusministeriön selvitys vihapuheesta osoittaa, että vihapuhe vaikuttaa sen kohteeksi joutuneen turvallisuuden tunteeseen, psyykkiseen terveyteen ja viranomaisluottamukseen. Vihapuhetta kohdattiin eniten julkisilla paikoilla, joilla tavanomaisessa tilanteessa etenkin maahanmuuttaja joutuu kuulemaan solvaamista tai nöyryytystä tuntemattomalta henkilöltä etnisen taustansa vuoksi. Toiseksi yleisimmin vihapuhetta kohdattiin internetissä, jolloin se kohdistuu joko henkilöön itseensä tai hänen edustamaan vähemmistöryhmään.

Maahanmuuttajataustaiset naiset ja tytöt voimakkaan verkkohäirinnän kohteina

Tuoreen tyttöjä ja naisia koskeneen globaalin suurtutkimuksen mukaan 58% maailman tytöistä ja naisista on kokenut erilaista häirintää sosiaalisessa mediassa. Suomessa häirittyjen osuus oli 42%. Häirintä kohdistuu erityisellä voimalla juuri vähemmistöryhmiin kuuluviin tyttöihin ja naisiin. Suomen tilanne näyttäytyy erityisen vakavana etnisen vähemmistöryhmä- tai maahanmuuttajataustansa vuoksi häirinnän kohteeksi joutuneiden määrässä: heistä 65% on kohdannut verkkohäirintää ja 70% tapauksista se on kohdistunut spesifisti heidän etniseen taustaansa.

Sukupuolittunut vihapuhe taas kytkeytyy naisten kohdalla usein seksuaaliseen häirintään. Tämä yhdistelmä on naisten kokemana yli viisinkertainen miehiin verrattuna. Vihapuheessa ja verkkohäirinnässä korostuu myös moniperustainen syrjintä: rodullistetut naiset saattavat kohdata enemmän ja erilaista vihapuhetta kuin valkoinen kantasuomalainen nainen. On tärkeää tunnistaa, että vihapuheen erityispiirteet ilmenevät eri yksilöiden kohdalla eri tavoin.

Vihapuhe ja syrjintä heikentävät ulkomaalaistaustaisten elämänlaatua

Kaikista ulkomaalaistaustaisista Suomessa lähes 40 % on kokenut syrjintää. Joissakin afrikkalaistaustaisissa ryhmissä luku on yli 50%. Syrjintään lasketaan kuuluvaksi muun muassa nimittely ja kielteiset eleet, joten se voidaan määritellä myös vihapuheeksi. Neljännes ulkomaalaistaustaisista kokee syrjintää vähintään kerran viikossa, mutta erityisesti joidenkin afrikkalaistaustaisten naisten osalla se on huomattavasti yleisempää. Lähes puolet heistä kohtaa muun muassa nimittelyä ja kielteisiä eleitä vähintään kerran viikossa.

Jatkuva vihapuheen kohteeksi joutuminen vaikuttaa negatiivisesti maahanmuuttajataustaisten henkilöiden kotoutumiseen sekä rodullistettujen ihmisten hyvinvointiin ja mielenterveyteen. “Eri ihmiset reagoivat vihapuheeseen eri tavoin: jotkut pystyvät taistelemaan vihapuhetta vastaan tai jättämään sen omaan arvoonsa. Mutta kaikilla ei ole voimavaroja vihapuheen käsittelyyn tai sen sivuuttamiseen. Jatkuva vihapuhe kuormittaa maahanmuuttajataustaisten naisten mielenterveyttä ja jaksamista”, kommentoi African Caren toiminnanjohtaja Batulo Essak.

African Caren hyvinvointitoiminnan suunnittelija Fathi Osman yhtyy Essakin kokemukseen. “Vihapuhe vaikuttaa ehdottomasti kotoutumiseen. Jos ihmiset vastaanottavat sinut todella negatiivisesti, se voi vähentää motivaatiota kotoutua ja tutustua kantaväestöön tai jopa vaikuttaa virkavaltaan kohdistuvaan luottamukseen”, Osman jatkaa.

Maahanmuuttajataustaiselle Saralle on ollut raskasta käsitellä kohtaamiaan vihapuhe- ja väkivaltakokemuksiaan, ja ne ovat aiheuttaneet hänelle paljon surua. Viime aikoina hän on alkanut “tottua” tilanteeseen. Toisaalta Sara on miehensä kanssa myös miettinyt vakavasti sitä, voisivatko he palata lähtömaahansa – siellä heitä ainakin kohdeltaisiin niin kuin muitakin. Saralle on vaikea ymmärtää ihmisten epäkunnioittavaa käytöstä, koska hän itse pyrkii kunnioittamaan kaikkia. Sara kysyykin: “Miksi he eivät voi ymmärtää, että me olemme samanlaisia ihmisiä kuin hekin?

Vihapuhe toiseuttaa ja vaientaa

Vihapuhe on syystäkin polttava puheenaihe: YK:n ihmisoikeusneuvosto laskee sen kuuluvaksi Suomen suurimpien ihmisoikeusongelmien joukkoon. Vihapuhe on uhka täysipainoisen demokratian toteutumiselle, koska sen vuoksi etenkin vähemmistöjen äänillä on riski joutua hiljennetyksi. Naiset ja tytöt muodostavat ryhmän, joka on erityisen altis vihapuheelle. Naisten ja tyttöjen vapaus sekä oikeus osallistua julkiseen keskusteluun kaventuu merkittävästi vihapuheuhkan vuoksi. On myös havaittu, että kuntapäättäjinä toimivat naiset ovat vihapuheen kohteena useammin kuin miehet. Sama pätee poliitikkoihin, toimittajiin ja tutkijoihin.

Abstrakti ja arkinen vihapuhe

Vaikka vihapuheen määritelmä koetaan toisinaan abstraktiksi, monelle se on hyvin konkreettinen ja arjessa esiintyvä syrjinnän muoto. Lähi-idästä Suomeen muuttanut Maryam kertoo monista alkuajan kokemuksistaan, joissa useimmiten humalassa oleva mies huutaa hänelle “pois Suomesta”. Jos hän kuulee nykyään vihapuhetta, hän ei ei ensimmäisellä eikä toisellakaan kerralla vielä reagoi siihen. Jos vihapuhe kuitenkin jatkuu, Maryam ei epäröi puolustaa itseään. Samalla hän kuitenkin kertoo, että hänellä on tapana elää niin “ettei aiheuttaisi ongelmia”.

Vihapuhe on monelle Suomessa asuvalle osa arkea ja se vaikuttaa yksilöiden mahdollisuuksiin näkyä ja osallistua yhteiskunnassa. Sanat ovat voimakkaita. Sanat voivat rakentaa siltoja ihmisten välille ja laajentaa ymmärrystämme tuntemattoman ihmisen kokemuksista. Sanat voivat myös satuttaa, heikentää toisen ihmisen hyvinvointia, lietsoa pelkoa tai väkivaltaa. Sanamme heijastuvat teoissamme: katseissamme ja toiminnassamme muita ihmisiä kohtaan.

Meillä on vapaus puhua ja ilmaista itseämme. Samalla olemme kaikki vastuussa sanoistamme ja niiden vaikutuksesta muihin. Sananvapaus on perusoikeus, joka elää muiden oikeuksien rinnalla. Perusoikeuksiin kuuluu myös oikeus turvaan ja yhdenvertaisuuteen muun muassa sukupuoleen tai alkuperään katsomatta. Vihapuhe on este yksilön perusoikeuksien toteutumiselle ja siksi se on meidän kaikkien ongelma.

African Carella on tänä vuonna kunnia toimia Väkivaltaobservatorion puheenjohtajajärjestönä. Vuoden 2020 Valoa, ei väkivaltaa – kampanja nostaa esille maahan muuttaneiden ja rodullistettujen naisten kohtaamaa vihapuhetta. African Care keskusteli kolmen maahanmuuttajataustaisen naisen kanssa vihapuheesta ja sen vaikutuksista heidän elämäänsä. Naisten haastatteluissa käy ilmi vihapuheen, rasismin ja muun syrjinnän toisiinsa linkittynyt suhde. Haastateltujen nimet on muutettu yksityisyyden suojan turvaamiseksi.

Kirjoittajat: Anne Riutta, Jenna Soikkeli ja Paula Heikkilä

Lähteet:

Brown, A. What is Hate Speech? Part 2: Family Resemblances. Law and Philos 36, 561–613 (2017). https://doi.org/10.1007/s10982-017-9300-x

Naisjärjestöjen Keskusliitto, 2020, Lausunto oikeusministeriölle: Sukupuolinäkökulma tulee ulottaa kaikkiin vihapuheeseen ja -rikoksiin liittyviin toimiin, https://naisjarjestot.fi/sukupuolinakokulma-tulee-ulottaa-kaikkiin-vihapuheeseen-ja-rikoksiin-liittyviin-toimiin/

Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry, tiedote 2019, Vihapuheesta on tulossa itsenäisen Suomen demokratian jarru, https://www.sttinfo.fi/tiedote/naisjarjestot-varoittavat-vihapuheesta-on-tulossa-itsenaisen-suomen-demokratian-jarru?publisherId=69817644&releaseId=69870855

Oikeusministeriö, 2016, Selvitys vihapuheesta ja häirinnästä, https://oikeusministerio.fi/-/selvitys-vihapuhe-vaikuttaa-uhrin-turvallisuuden-tunteeseen

Plan International Suomi, 2020, Free to online? Tyttöjen ja nuorten naisten kokemuksia verkkohäirinnästä Suomessa. https://plan.fi/sites/default/files/plan_images/verkkohairintasuomessa_raportti2020.pdf

Sisäministeriön julkaisuja 2019:23, Sanat ovat tekoja. Vihapuheen ja nettikiusaamisen vastaisten toimien tehostaminen. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161613/SM_23_19_Sanat%20ovat%20tekoja%20Vihapuhe%20ja%20nettikiusaamisen%20vastaisten%20toimien%20tehostaminen_final.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Työ- ja elinkeinoministeriö, Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2019:10 Tutkimusartikkeleita kotoutumisesta, https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162005/TEM_oppaat_10_2019_Tutkimusartikkeleita_kotoutumisesta_20012020.pdf?sequence=1&isAllowed=y