Blogi 2021

Julkaisemme Suomen kansallisen väkivaltaobservatorion järjestöjen Valoa, ei väkivaltaa -kampanjan blogikirjoituksia tällä sivulla.

23.11.2021 Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry

Suomea kuvataan usein tasa-arvon mallimaaksi. Ajatusta kuitenkin varjostaa paikkamme lähisuhdeväkivaltatilastojen kärkijoukossa. Vuosikymmentenkään aikana emme ole onnistuneet kitkemään tätä ongelmaa maassamme.

Koti ei ollut kaikille turvallinen paikka ennen koronaakaan, mutta pandemia on entisestään lisännyt huolta lähisuhdeväkivallasta. Poikkeusajan alkaessa ihmiset jäivät jumiin neljän seinän sisään ja liian monessa kodissa tilanne kärjistyi väkivaltatekoihin.

Kasvanut epävarmuus tulevaisuudesta, lomautukset, työttömyys, päihteiden käytön lisääntyminen ja palveluiden saatavuuden heikkeneminen aiheuttivat syveneviä haasteita, jotka ovat saattaneet näyttäytyä monenlaisena pahoinvointina. Korona on kohdellut ihmisiä epäreilusti ja eniten ovat kärsineet he, jotka jo lähtökohtaisesti ovat olleet heikommassa asemassa. Taustasyitä voi olla lukuisia, mutta väkivalta on aina väärin ja tuomittavaa.

Tammikuussa THL uutisoi, että puolisoiden väliset väkivaltatilanteet lisääntyivät vauvaperheissä koronan vuoksi. Pandemia on tuonut ylimääräistä kuormitusta ja aiheuttanut ongelmia jaksamisessa. Tilannetta on vaikeuttanut se, että tärkeä vuorovaikutus on kärsinyt rajoituksista eivätkä esimerkiksi isovanhemmat tai kummit ehkä ole voineet olla tuttuun tapaan apuna. Hankalimmassa tilanteessa ovat olleet he, joilla tukiverkkoja ei muutenkaan ole. Juuri haasteet arjen jaksamisessa kasvattivat todennäköisyyttä väkivaltaan vauvaperheissä.

Lähisuhdeväkivallan torjunnassa tärkeää on lähisuhdeväkivallan tunnistaminen ja häpeän tunteen karistaminen. Lähisuhdeväkivallalle on tyypillistä, että se on voinut jatkua pitkäänkin ennen avun hakemista. Moni uhri siirtää avun hakemista häpeän tai syyllisyyden tunteiden vuoksi, mutta väkivallan kohteeksi joutuminen ei ikinä ole uhrin syy. Apua tulisi voida pyytää ja saada mahdollisimman matalalla kynnyksellä.

Saara-Sofia Sirén
Puheenjohtaja, NYTKIS ry
Kansanedustaja, Kokoomus

 

19.11.2021 Lyömätön Linja Espoossa ry

Koronan vaikutukset ovat olleet väistämättä läsnä monen elämässä, kun väkivaltatyötä on tehty yhdessä väkivallan tekijöiden kanssa. Uudenlaiset taloudelliset esteet sekä haasteet, rajoittunut mahdollisuus liikkuvuuteen ja yleinen epävarmuus korona pandemian johdosta ovat värittäneet perheiden elämää. Koronapandemian vaikutukset ovat näkyneet väkivallan tekijöiden kanssa tehtävässä työssä havaintojen mukaan viiveellä. Laajat yhteiskunnalliset kriisit tutkitusti lisäävät lähisuhdeväkivaltaa, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa sekä väkivaltaa yleisesti ylläpitäviä riskitekijöitä. Oman kodin toivoisi olevan turvallinen paikka, silti monelle se saattaa olla vaarallisin. Lapset ovat usein väkivallan kokijoita, näkijöitä, kuulijoita sekä väkivallan välineitä. Useille perheille ja lapsille koti on turvaton.

Lähisuhdeväkivaltaan on tärkeä puuttua. Korona pandemian aikana myös väkivallan tekijöiden kanssa tehtävä työ on hakenut uusia väyliä muun muassa etätapaamisten muodossa. Kaikille väkivallan osapuolille, niin tekijöille, kokijoille kuin myös väkivaltaa todistaneille on taattava tarpeellinen tuki sekä apu väkivallasta selviytymiseen. Lähisuhdeväkivalta on ihmisoikeusloukkaus ja sen eri osapuolilla on oikeus niin väkivaltaa ennaltaehkäiseviin palveluihin kuin myös väkivallan katkaisuun. Väkivallan vaikutukset niin terveydellisesti, sosiaalisesti, taloudellisesti kuin yhteiskunnallisesti ovat moninaisia sekä merkittäviä. Väkivallan vaikutukset ovat sukupuolittuneita sekä monesti ylisukupolvisia.

Korona pandemia on vaikuttanut ihmisten kykyyn ottaa kontaktia ulkopuoliseen maailmaan sekä avunpiirin hakeutumiseen. Tyypillisesti lähisuhdeväkivalta on jo ehtinyt jatkua pitkään, ennen kuin asiaan haetaan apua ulkopuoliselta taholta. Usein väkivallan ollessa jatkunut jo pitkään sekä väkivallan raaistuessa ja sen tullessa fyysisesti tai henkisesti sietämättömäksi se tulee vasta auttamistahojen tai viranomaisten tietoon. Merkittävä osa lähisuhdeväkivallasta jää edelleen piiloon. Väkivallan tiedetään jakautuvan epätasaisesti väestön kesken. Erityisesti jo valmiiksi haavoittuvassa tai muuten eriarvoisessa asemassa olevat ihmisryhmät ovat olleet korona pandemian aikaan alttiimpia lähisuhdeväkivallalle sekä riskissä jäädä paitsi heille kuuluvista palveluista. Väkivallan tekijöiden kanssa tehtävällä työllä pyritään ennaltaehkäisemään väkivallan uusiutumista, parantamaan turvallisuutta lähisuhteissa sekä löytämään keinoja ja tapoja väkivallattomaan elämään.

Christa Heikkilä
Väkivaltatyön asiantuntija
Lyömätön Linja Espoossa ry

 

17.11.2021 KD Naiset

Korona-pandemian vaikutus lähisuhdeväkivaltaan

Korona-pandemia sulki ihmisiä enemmän koteihin. Samalla kodin ulkopuoliset kontaktit vähenivät olemattomiin. Tilanne on saattanut pahentaa lähisuhdeväkivaltaa kokevien tilannetta entisestään koska läheisten kontrolli ja vallankäyttö on saanut enemmän tilaa. Väkivalta voi olla fyysistä, henkistä ja taloudellista.

Tiedämme, että lähisuhdeväkivalta on erittäin sukupuolittunutta. Naiset ovat useammin uhreina viranomaisten tietoon tulleissa tapauksissa. Aikuisista lähisuhdeväkivallan uhreista 75 prosenttia on naisia ja kaikista epäillyistä tekijöistä 78 prosenttia on miehiä.

KD Naiset ovat huolissaan naisten kokemasta väkivallasta. Nyt korona-aikana naiset ovat hakeutuneet vähemmän avun piiriin. Tiedämme, että lähisuhdeväkivallan uhrit hakeva apua yleensä vasta pitkän ajan kuluttua väkivallan alkamisesta. Korona-ajan todelliset vaikutukset voivat näkyä siten vielä vuosia ja kuormittaa palvelujärjestelmäämme pitkään.

On tärkeää, että väkivallasta voidaan puhua ja kysyä siitä systemaattisesti kaikissa sosiaali -ja terveyspalveluissa joita naiset käyttävät. Väkivaltaan puuttuminen vähentää naisten kokemaa inhimillistä kärsimystä.

Kaikkiin kuntiin pitää saada väkivallan ehkäisyyn liittyvät rakenteet ja toimenpideohjelmat koska tiedämme että rakenteet tukevat ennaltaehkäisevää työtä hyvin. Rakenteiden vahvistaminen on ihmisoikeusteko.

KD Naiset

 

16.11.2021 African Care

Etäisyys läheisyydessä – koronaepidemia lisäsi stressiä ja jännitteitä parisuhteeseen

Pandemia on aiheuttanut haasteita monilla elämänalueilla ja tuonut muutoksia parisuhteeseen ja perhe-elämään, kun perheenjäsenet joutuivat ennakoimattomasti saman katon alle. Jokainen perhe ja jokainen parisuhde on ainutlaatuinen ja parhaimmillaan koronan aiheuttamat muutokset voivat vahvistaa perheitä. Erimielisyydet ja ristiriidat perheessä ovat kuitenkin luonnollisia ja ohimenevä vaihe kriisitilanteeseen tottuessa, jos perheellä on voimavaroja. Pessimistisessä skenaariossa kotona vallitsee henkinen etäisyys, konflikteja ja pahimmillaan perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa, joka on näkynyt lisääntyneinä yhteydenottoina rikosuhripäivystyksessä korona-aikana.

Parisuhteen vuorovaikutushaasteiden ja väkivallan rajat eivät aina ole selkeitä. Väkivallan uhan alla oleva henkilö ei välttämättä tunnista, että toisen käyttäytyminen ei ole hyväksyttävää. Myös seurauksien pelko, häpeän tunne tai epäluottamus viranomaisiin nostavat kynnystä kertoa tapahtuneesta. Lähisuhdeväkivaltaa pidetään liian usein salassa, mutta pandemia mahdollisti tilanteen peittelemisen ja samalla aiheutti perheenjäsenten välisiä jännitteitä. Millaisia muutoksia tapahtuu perheessä sen joutuessa täysin uuteen tilanteeseen, kuten tuntemattoman viruksen kohtaamiseen?

Uusi todellisuus ja siihen tottuminen

African Care ry pyysi kolmea maahan muuttanutta naista muistelemaan heidän omia ja läheistensä tunteita korona-ajalta. Haastateltujen nimet on muutettu yksityisyyden suojaamisen vuoksi. Pelko, epävarmuus, väsymys vaivasivat haastateltujen mieltä. Haastateltavat kertoivat elämäntilanteestaan koronan alkaessa. Osa jäi kotiin järjestämään etäopiskelua lapsille, kun puolison työelämä jatkui. Toisissa perheissä molemmat vanhemmat olivat kotona lomautusten myötä, jolloin kaikki perheenjäsenet olivat sisätiloissa totuttelemassa karanteeniin.

Molemmissa tilanteissa oli omat haasteensa: puolison ollessa töissä, naiset huolehtivat koululaisten sujuvasta opiskelusta ja samalla järjestivät pienemmille sisaruksille leikkimahdollisuuksia. Jotkut naiset kokivat puolison lomautuksen ensin hyvänä asiana. “Mies tuli rauhallisemmaksi, kun sai tauon rankasta työstä. Ennen koronaa hän purki kaikki kielteiset tunteet tullessaan kotiin ja minun piti vastaanottaa ne”, Suomeen muuttanut Matilda kuvailee.

Aluksi tuntemattomaan koronavirukseen sairastuminen tai kuoleman pelko saattoi yhdistää pariskuntaa, sillä oli helpompi pelätä yhdessä. Kuitenkin jokainen oli työstänyt tunteita omalla tavalla, mikä aiheutti joskus erimielisyyksiä. Tämä näkyy Zaran kokemuksessa: “Mies kävi edelleen töissä ja minä istuin kotona lasten kanssa, katsoin uutiset ja seurasin sairastuneiden ja kuolleiden lukumäärää. Mies puolestaan eli lähes samaa elämää kuin ennen koronaa ja meille tuli paljon erimielisyyksiä hygieniasta tai vierailuista sukulaisten luona. Mietin jatkuvasti, mitä tapahtuu lapsille, jos minä ja mieheni kuolemme? Olisin toivonut, että puoliso ei olisi aliarvioinut pelkoani”, jatkaa Zara. Stressitilanteessa parisuhde on haavoittuvassa asemassa ja pariskunnan välejä voi vahvistaa osoittamalla empatiaa ja hienotunteisuutta.

Mistä tukea?

Uudessa kotimaassa tukiverkosto on maahan muuttaneelle arvokas voimavara, mutta epidemian aikana monen tukiverkosto haurastui. “Sen lisäksi, että minulla oli suuri huoli sukulaisista kotimaassani, en saanut tavata normaalisti täällä Suomessa asuvia riskiryhmään kuuluvia vanhempiani”, toinen haastateltu Cawo selittää.

Jos tukiverkosto uudessa kotimaassa on suppea, voi parisuhteen dynamiikka vaikuttaa vahvasti osapuolten hyvinvointiin. Matilda kertoo, että hänen avomiehensä ei koskaan suostunut ymmärtämään sitä tosiasiaa, että Matilda on vahva nainen. “Mies toivoisi, että olisin tottelevainen ja reipas vaimo ilman ystävyys- ja sukulaissuhteita, työtä ja harrastuksia. Niin olisi helppo kontrolloida minua”. Parisuhdeväkivallan ytimessä on nimenomaan voimakas kontrolli. Karanteeni mahdollisti aviomiehen entistä tiukemman kontrollin, koska hän “sai luvan” mennä yksin ulos ostoksille ja huolehtia muista asioista. Matilda lapsineen jäi pariksi kuukaudeksi kotiin katsomaan ikkunasta ulkomaailmaa.

Ristiriita- ja konfliktitilanteet saattavat kärjistyä väkivallaksi. Jos perhe ei pysty ratkaisemaan ongelmia omilla voimilla, lähisuhdeväkivallan estämisessä tarvitaan apua perheen ulkopuolelta. Mistä Suomeen muuttanut nainen voi saada tukea? Haastatellut naiset kertovat, että ensisijaisesti ystäviltä ja sukulaisilta. Valtion ja kunnan tarjoamista tukipalveluista he eivät olleet välttämättä tietoisia tai eivät olleet hakeutua niihin.

Matilda kuitenkin jakaa kokemuksensa avun hakemisesta: “Kun korona jatkui, miehen kiusaaminen minua kohtaan tapahtui jo useamman kerran päivässä, joten huolestuin omasta jaksamisestani ja hain ensin apua psykologilta”.

Merkityksellinen kotoutuminen

Koronarajoitukset vaikeuttivat puhelin- ja digipalveluihin pääsyä, jos väkivallan tekijä oli karanteenin vuoksi uhrin kanssa samassa tilassa. Pandemian aikana Nollalinjan päivystävä puhelin on vastaanottanut entistä enemmän soittoja ja oli ruuhkautunut, kuten myös sähköiset palvelut ja rikosuhripäivystys. Epidemia on haavoittanut kaikkia ihmisiä, mutta erityisesti korona on korostanut jo olemassa olevia eroja palveluihin pääsyssä ja yhdenvertaisuuden toteutumisessa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos nimittää lähisuhdeväkivallan systemaattista kartoitusta perhekeskuksessa, sosiaalityössä tai terveydenhuollossa merkitykselliseksi käytännöksi varhaisen puuttumisen kannalta. Tietoisuus tukipalvelujen eri vaihtoehdoista on tärkeä olla kaikilla naisilla taustasta tai äidinkielestä riippumatta. Suomeen muuttaneeseen naiseen kohdistuva lähisuhdeväkivalta voi olla este kotoutumiselle, ja toisaalta onnistunut kotoutuminen auttaa väkivallan torjumisessa. Lähisuhdeväkivallan sekä kotoutumisen määrärahoja tulee kasvattaa, jotta korona-ajan vielä osittain tuntemattomiin seurauksiin voidaan puuttua. Molemmissa on tärkeää huomioida moninaiset kohderyhmät sekä risteävät haavoittuvaisuudet, jotta palvelut saavuttavat niitä tarvitsevat ihmiset.

Katia Geissler
African Care ry

 

Lähteet

Amnesty International (30.11.2020). Pandemia lisäsi perheväkivaltaa – tukipalveluita tarvitaan entistä kipeämmin.

https://www.amnesty.fi/pandemia-lisasi-parisuhdevakivaltaa-tukipalveluita-tarvitaan-entista-kipeammin/

Hakkarainen, L. (2019). Digitaalinen väkivalta parisuhteessa ja sen jälkeen. Opas väkivallan kokijalle, ammattilaiselle ja läheiselle. Naisten linja Suomessary. Helsinki

Monika-naiset liitto ry. (i.a.) Kriisikeskus Monika. https://monikanaiset.fi/kriisikeskus-monika/

Nettiturvakoti. (i.a.) Näin haet apua. https://nettiturvakoti.fi/nain-haet-apua/

Nollalinja. (i.a.) Tietoa nollalinjasta. https://nollalinja.fi/tietoa-nollalinjasta/

STM. (i.a.) Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäiseminen. https://stm.fi/lahisuhde-ja-perhevakivalta

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (21.1.2021). Koronan aiheuttamat puolisoiden väliset erimielisyydet lisäsivät väkivaltakokemusten yleisyyttä vauvaperheissä. https://thl.fi/fi/-/koronan-aiheuttamat-puolisoiden-valiset-erimielisyydet-lisasivat-vakivaltakokemusten-yleisyytta-vauvaperheissa

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (2014). Lähisuhdeväkivallan ehkäisy on kunnan tehtävä. https://www.thl.fi/attachments/kasvunkumppanit/vakivalta/THL_Tieda_ja_toimi_lahisuhdevakivalta_ja_kunta.pdf

 

12.11.2021 Naisasialiitto Unioni

Pandemia aiheutti turvallisuusvelkaa

Prosentti suomalaisista kokee, että pandemian torjuntatoimet ovat aiheuttaneet heille vaikeuksia selviytyä ja jopa vaarantaneet heidän psyykkisen tai fyysisen terveytensä.

Maaliskuussa 2020 meitä kaikkia kehotettiin pysymään kotona, koska koronapandemia oli saapunut Suomeen. Itsemme ja toisten suojelemiseksi taudilta, jota ei vielä tunnettu kovin hyvin, oli tarpeen asettaa moninaisia rajoituksia ja kotonapysymiskehotus oli sen hetkisen tiedon valossa paikallaan.

Tein itse tuolloin työtä organisaatiossa, joka tarjoaa tiloja ja mahdollisuuksia erityisesti päihdekuntoutujille, vankeustaustaisille ja monille muille isoa muutosta läpi käyville. Ajatuksissani olivat silloin usein he, joilla ei ole kotia, jossa pysytellä turvassa. He, joiden päihdesairaudesta toipuminen on alkuvaiheessa ja kuivilla pysyttely on jatkuvaa kamppailua aiempien toimintatapojen ja mielitekojen kanssa. He, joiden koti ei ole lainkaan turvallinen, vaan juuri siellä on pahimmassa vaarassa joutua väkivallan kohteeksi. He, joiden kotina on laitos.

Pandemian torjunta oli ja on tietenkin ollut tarpeen. Nyt kun olemme saavuttaneet vaiheen, jossa lähes kaikilla yli 12-vuotiailla on ollut mahdollisuus saada koronalta suojaavat kaksi pistosta rokotetta, on aika keskittyä huolehtimaan siitä, mikä pandemian ollessa pahiten käynnissä on jäänyt tekemättä. Tämä on vaikea tehtävä, sillä on mahdotonta sanoa ketkä ovat ne ihmiset, jotka eivät pandemian vuoksi uskaltaneet hakeutua turvakoteihin, vaikka tarvetta olisi ollut, ketkä eivät ole voineet muuttaa pois turvattomasta asunnostaan tai ketkä ovat joutuneet muihin vaikeuksiin ja tilanne on vaikeuttanut heidän mahdollisuuksiaan saada apua näihin vaikeuksiin.

Vaikka Suomi ja suomalaiset ovat pärjänneet verrattain hyvin, on meilläkin paljon ihmisiä, joiden tilanne on erittäin hankala. Suomalaisista eurobarometrin selvityksessä 23% prosenttia kertoi pärjänneensä rajoitusten kanssa hyvin tai rajoitusten jopa parantaneen heidän elämänlaatuaan. Näistä ihmisistä tuskin tarvitsee olla huolissaan nyt. Huolta sen sijaan aiheuttaa niiden ihmisten joukko, jotka kertoivat tutkimuksessa että rajoitustoimien kanssa on ollut hyvin vaikea pärjätä ja ne ovat jopa vaarantaneet vastaajien psyykkisen tai fyysisen terveyden. Näiden vaarantuneessa tilanteessa elävien osuus on yksi prosentti Suomen väestöstä. Luku kuulostaa pieneltä, mutta joukkona tuo on tietenkin suuri, yli viisikymmentätuhatta vaarantuneessa tilanteessa elänyttä, ehkä vieläkin yhtä haastavissa oloissa elävää ihmistä.

Nyt on aika etsiä monenlaisia ratkaisuja. Yhtenä niistä, vaikkakin pienenä sellaisena, haluan nostaa esiin Naisasialiitto Unionin pitkäaikaisen palvelun, juristipäivystyksen. Tarjoamme keskiviikkoiltaisin maksutonta juristipäivystystä. Puhelinaika on avoin kaikille naisille (itsemäärittelyä kunnioittaen) ja juristit antavat neuvontaa erilaisiin juridisiin kysymyksiin. Tavallisimpia käsiteltäviä teemoja ovat vuosien mittaan olleet avioeroon, huoltajuuteen ja muihin elämänmuutostilanteisiin liittyvät kysymykset. Monenlaiset muutkin palvelut ovat varmasti tarpeen, mutta tässä yksi kaikille naisille avoin kanava etsiä neuvoja esimerkiksi avioeron tai muun tilanteen selvittämiseksi.

Unionin suomenkieliseen juristipäivystykseen saa yhteyden soittamalla keskiviikkona klo 17.00-19.00 numeroon 09 643 158.

Eekku Aromaa

Pääsihteeri
Naisasialiitto Unioni ry

 

10.11.2021 Keskustanaiset

Väkivallan pitkät jäljet

Naisten asema on yleisesti parantunut Euroopan unionin jäsenmaissa ja kiivaiden oikeusvaltiokeskustelujen myötä naisten oikeuksia on perätty näyttävästi myös julkisuudessa. Parlamentissa tasa-arvotaistoon on tartuttu näyttävästi ja vastikään vietimmekin sukupuolten tasa-arvoviikkoa. Valitettavasti viime aikoina joissakin maissa on otettu selkeästi takapakkia. Keskustelun keskiöön on noussut Puolan hallituksen julistama aborttikielto, joka kuvastaa maan taantuvaa ihmisoikeustilannetta räikeimmillään.

On hämmästyttävää, että samassa arvoyhteisössä ja maanosassa olevien maiden tasa-arvotilanne voi poiketa niin valtavasti toisistaan. Vaikka Suomessa olemme edelläkävijöitä monessa, on meilläkin lähisuhdeväkivalta ollut kasvussa. THL:n mukaan suomalaiset joutuivat vuonna 2019 lähisuhdeväkivallan uhreiksi useammin kuin edellisvuonna, viranomaisten tietoon tulleiden tapausten määrä kasvoi seitsemän prosenttia ja suurin osa väkivallan teosta kohdistui naisiin.

On selvää, että koronapandemia haastoi ihmiset sopeutumaan uudenlaiseen arkeen joka puolella maailmaa. Pandemian eristi ja kavensi elintilaa rajulla tavalla ja äkisti. Osa tunsi tilanteessa suurta epävarmuutta ja ahdistusta, mikä taas kärjistää tilanteita parisuhteissa ja perheissä. Kun elämän hallinta kärsii, voi se käynnistää väkivaltaa tai pahentaa sitä, kodista saattoi yllättäen tulla ansa. Todellisesta tilanteesta saadaan täsmällinen kuva vasta, kun viimeisiä lukuja ja tilastotietoa eri palveluiden, kuten turvakotien käytön kasvusta saadaan.

Väkivallalla on aina pitkät ja kipeät jäljet eritoten silloin, kun ihminen joutuu läheisen väkivallan uhriksi. Onkin äärimmäisen tärkeää panostaa uhreille annettavaan tukeen, vaikka väkivallan teosta olisi jo kulunut pidempikin aika. Pandemian hellitettyä myös tilanteet kodeissa toivottavasti helpottavat.  Fyysiset vammat parantuvat, mutta haavoittunut mieli tarvitsee tukea paljon pidempään.

Sulun aikana apua oli luonnollisesti vaikeampaa saada. Indikaattorit koronan ensimmäisinä kuukausina kertovatkin vääristynyttä tarinaa. Niiden mukaan turvakotien käyttöaste vähentyi ja useiden sote-palveluiden käyttö väheni Suomessa. Samaa ilmiötä oli laajasti havaittavissa muissakin maissa, joissa yhteiskunnan sulut pakottivat perheet ja pariskunnat kotiin. On kuitenkin selvää, että koronan jälkeisenä aikana tukea tarvitsevia on normaalia enemmän.

Elsi Katainen

Keskustanaiset
Euroopan Parlamentin jäsen
(Kesk./Renew Europe)

 

8.11.2021 Barnavårdsföreningen

Våld i nära relationer är ett stort problem i Finland. I Statistikcentralens nyaste rapport om familjevåld framkommer det att 21,3 procent av alla offer var minderåriga. Av de vuxna offren var 75,2 procent kvinnor.

Nätverket Finlands nationella våldsobservatorium samlar medborgarorganisationer, forskare och privatpersoner för tillsammans bekämpa våld mot kvinnor. I år uppmärksammar Våldsobservatoriet våld i nära relationer som ökat som en följd av coronapandemin.

Barnavårsföreningen har deltagit i nätverksarbetet i flera år och fungerar år 2021 som ordförandeorganisation. Vår viktigaste uppgift är att föra fram barnets behov, eftersom våld i nära relationer påverkar och skadar barn och unga.

Hemmet är inte den tryggaste platsen för alla. Vi får inte blunda och vända ryggen till alla barn och unga som direkt eller indirekt utsätts för våld. Och vi måste hela tiden minnas att våld har många ansikten och inte alltid lämnar efter sig fysiska skador. Även psykiskt och ekonomiskt våld är skadligt, fastän spåren av våldet inte alltid syns utåt.

Styrkan med Våldsobservatoriet är att vi tillsammans är starkare än den enskilda aktören. Vår kunskap blir bredare och kraften i vårt budskap blir starkare. Följ gärna Våldsobseravatoriet på Facebook och Twitter och hjälp nätverket sprida sitt viktiga budskap.

Pia Sundell

Verksamhetsledare
Barnavårdsföreningen i Finland Länk: www.bvif.fi

Barnavårdsföreningen är Finlands äldsta barnskyddsorganisation, grundad 1893. Organisationen lyfter aktivt fram barnets behov och rättigheter till diskussion i samhället.