Tiedotteet
Suomen suurin ihmisoikeusrikkomus on naisiin kohdistuva väkivalta. Eniten väkivaltaa naisiin kohdistuu perheissä ja lähisuhteissa: aikuisista perhe- ja lähisuhdeväkivallan uhreista lähes 80 prosenttia on naisia. Naisia myös kuolee entisen tai nykyisen kumppaninsa surmaamana hälyttävä määrä joka vuosi. Viime vuonna kumppaninsa surmaamaksi joutui 18 naista.
Jokainen kuolema on liikaa, mutta ne ovat vain jäävuoren huippu. Selvitysten mukaan jopa kolmannes suomalaisista naisista on kokenut väkivaltaa parisuhteessaan. Vain joka kymmenes väkivaltatapaus tulee poliisin tietoon. Väkivaltaan on kyettävä puuttumaan jo varhaisessa vaiheessa parantamalla mahdollisuuksia avun ja tuen saantiin ja lisäämällä matalan kynnyksen palveluita väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneille. Palveluiden suunnittelussa tulee huomioida eri naisryhmien, esimerkiksi asunnottomien ja maahanmuuttajataustaisten naisten, erityistarpeet ja palveluiden alueellinen kattavuus, jotta jokaisella on tasavertainen ja todellinen mahdollisuus saada tarvitsemansa tuki.
Suomen kansallinen väkivaltaobservatorio kunnioittaa väkivallan seurauksena kuolleiden naisten muistoa Kansainvälisenä naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivänä 25.11., jolloin Narinkkatorilla järjestetään klo 16-18 Silent Witness -näyttely. Näyttelyyn pystytetään naishahmo jokaista viime vuonna kuollutta naista kohden ja jaetaan tietoa naisiin kohdistuvasta väkivallasta.
Valoa, ei väkivaltaa -tapahtumia järjestetään noin kahdellakymmenellä paikkakunnalla eri puolella Suomea 22.-27.11.2019.
Lisätiedot:
Väkivaltaobservatorion vuoden 2019 puheenjohtajat
Johanna Storck, p. 050 358 4009, johanna.storck at naistenlinja.fi
Sonja Tihveräinen, p. 044 779 0600, sonja.tihverainen at exitry.fi
Vaatiminen, painostaminen tai pakottaminen sellaiseen seksiin, jota toinen ei halua, on väkivaltaa. Muut väkivallan muodot tunnistetaan yhä paremmin ja apua uskalletaan hakea, mutta seksuaalisuutta loukkaava väkivalta jää usein piiloon. Jokaisella on oikeus kieltäytyä seksistä myös parisuhteessa. Seksin tulee aina perustua vapaaseen tahtoon eli suostumukseen.
Yksityisyyden suojassa, pari- ja seurustelusuhteissa tapahtuva väkivalta nousee usein otsikoihin silloin, kun kyseessä on raaka, kuolemaan johtanut väkivalta. Intiimi ja usein hyvin vaikeasti lähestyttävä seksuaalisuutta loukkaava väkivalta jää piiloon, eikä sitä uskalleta ottaa esiin tai välttämättä tunnisteta. Fyysinen ja nykyään myös henkinen väkivalta tunnistetaan palveluissa yhä paremmin. Seksiin painostaminen, siihen pakottaminen tai raiskaus suhteessa on kuitenkin huomattavasti harvemmin esillä eikä ammattilaiset osaa aina asiasta kysyä.
– Turvakotiin tulevat asiakkaat eivät aina kysyttäessäkään kerro näistä tilanteista, muistuttaa Johanna Matikka Ensi- ja turvakotien liitosta.
– Seksuaalista väkivaltaa parisuhteissa ei aina osata tunnistaa eikä uskalleta tunnustaa. Häpeän tunne on hyvin vahva, eikä vaikeaa asiaa oteta esiin, Matikka toteaa.
Seksuaalisuutta loukkaavaa väkivaltaa voi esiintyä muiden väkivallan muotojen kanssa tai sitä voi esiintyä vain seksin yhteydessä, jolloin seksi on väkivaltaista ja aiheuttaa ei toivottua kipua. Seksin tulisi aina perustua vapaaseen tahtoon eli suostumukseen ja toisen kunnioittamiseen. Vaatiminen, painostaminen tai pakottaminen sellaiseen seksiin, jota toinen ei halua, on väkivaltaa ja rikos. Seksuaalista väkivaltaa kokenut tuntee lähes poikkeuksetta häpeää, mikä estää avun hakemista.
– Joskus väkivalta liittyy ainoastaan seksiin. Esimerkiksi Nettiturvakodin nimettömässä chatissa keskustelijat, usein nuoret naiset, tuovat esiin kumppanin painostavan väkivaltaiseen seksiin. Parisuhteessa ei välttämättä ole muita väkivallan merkkejä, Matikka kertoo.
– Nuorten kanssa keskustelu omista rajoista ja toisen kunnioittamisesta pitäisi olla ajankohtaista jo yläkoulussa.
Seksuaalinen väkivalta parisuhteessa on vahvasti sukupuolittunut. Naiset kokevat parisuhteissa seksuaalista väkivaltaa miehiä useammin. Tutkimusten mukaan n. 30 % 15-vuotta täyttäneistä tytöistä ja naisista on kokenut lähisuhteissaan väkivaltaa (FRA 2014). Seksuaalisuutta loukkaava väkivalta on nimenomaan tyttöihin ja naisiin kohdistuva väkivallan muoto. Raiskaus avioliitossa määriteltiin rikokseksi 1994.
Valoa, ei väkivaltaa -kampanja nostaa esiin naisiin kohdistuvan väkivallan
Suomen kansallinen väkivaltaobservatorio järjestää joka syksy Valoa, ei väkivaltaa -kampanjan. Tämän vuoden aiheeksi on valikoitunut julkisesta #metoo keskustelusta puuttunut teema: parisuhteessa koettu seksuaalisuutta loukkaava väkivalta. #MeToo-kampanjointi nosti esiin julkisissa tiloissa ja työyhteisöissä tapahtuneen häirinnän ja väkivallan. Kampanja on ollut merkityksellinen tuodessaan julkisuuteen pitkään vaietun ja usein normalisoidun väkivallan, vaatien asiaan muutosta ja naisten kokemuksille oikeutta.
Kansallinen väkivaltaobservatorio kokoaa yhteen naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista työtä tekeviä järjestöjä. Sukupuolittunut väkivalta piiloutuu asenteisiin ja rakenteisiin, joiden muuttaminen vaatii sinnikästä ja pitkäjänteistä työtä. Vuosittain toteutuva Valoa, ei väkivaltaa – kampanja on osa tätä työtä. Vaikka kampanjan teema vaihtuu vuosittain, YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivänä 25.11. edellisen vuoden aikana nostetaan esiin puolisonsa tai ex-puolisonsa toimesta menehtyneiden naisten lukumäärän. Vuonna 2017 parisuhdeväkivallan seurauksena kuoli 17 naista. Vuonna 2016 menehtyi 12 naista.
Lisätietoja
Johanna Matikka
asiantuntija, Ensi- ja turvakotien liitto ry
puheenjohtaja, Väkivaltaobservatorio
050 3738 506, [email protected]
Tiedotteet 2016
1.11.2016
Valoa, ei väkivaltaa -kampanja:
Väkivaltaa kohdanneet naiset tarvitsevat toipumiseen tukipalveluja
Tänään alkava Valoa, ei väkivaltaa -kampanja puolustaa naisten ihmisoikeuksia ja oikeutta väkivallattomaan elämään. Kampanja huipentuu 25.11., jolloin vietetään YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista päivää.
Tämänvuotisen kampanjan teemana ovat matalan kynnyksen palvelut väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneille naisille. Matalan kynnyksen palveluilla tarkoitetaan palveluita, joihin kenen tahansa väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneen on helppo hakeutua. Tällaisia palveluita tarjoavat muun muassa Naisten Linja, Monika-Naiset liitto ja Ensi- ja turvakotien liitto. Väkivallan tekijöille tukea tarjoaa Lyömätön Linja Espoossa.
Naisiin kohdistuva väkivalta on yleistä, mutta se jää usein piiloon. Siitä ei puhuta, se hävettää ja kynnys avun hakemiseen on korkea. Vaikka se ensimmäinen ja tärkein askel väkivallasta selviytymisessä on juuri puhuminen.
”Kiitos niin paljon tuesta puhelimessa! En ole uskaltanut puhua kenellekään läheiselle, hävettää niin paljon. Nyt sain ekaa kertaa sanottua ääneen mitä oli tapahtunut. Helpotti kun sain varmistuksen, että kyseessä oli väkivalta” – palaute Naisten Linjan päivystyspuhelimeen
Vuosittaisen Valoa, ei väkivaltaa -kampanjan taustalla on naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen verkosto Väkivaltaobservatorio, jota koordinoi NYTKIS ry Naisjärjestöt yhteistyössä – Kvinnoorganisationer i Samarbete. Verkostoon kuuluu muun muassa Amnesty International Suomen osasto ry, yhteensä mukana on 20 järjestöä. Tänä vuonna Valoa, ei väkivaltaa -kampanjaa koordinoi Naisten Linja. Kampanja linkittyy läheisesti eurooppalaiseen naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen Tärkeä askel -kampanjaan, joka vaatii parempia palveluja väkivaltaa kohdanneille naisille.
Valoa, ei väkivaltaa -kampanjaa voi seurata Väkivaltaobservatorion verkkosivuilla https://vakivaltaobservatorio.fi/ ja siihen voi osallistua myös sosiaalisessa mediassa. Kampanjan aikana Facebook-ryhmässä julkaistaan eri palveluntarjoajien kirjoittamia blogitekstejä, joissa valotetaan matalan kynnyksen palvelujen sisältöä ja vaikutusta. Osallistumalla kampanjaan useat eri alojen taiteilijat ja julkisuuden henkilöt, kuten mm. kirjailija Katja Kettu, psykoterapeutti Maaret Kallio ja kokki Jyrki Sukula antavat tukensa väkivaltaa kohdanneille naisille.
Myös yritykset voivat osallistua naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen kampanjaan vaihtamalla somessa yrityksen profiilikuvaan Valoa, ei väkivaltaa -kehyksen. Kampanjan tunnisteita sosiaalisessa mediassa ovat #eihävetä, #valoaeiväkivaltaa ja #tärkeäaskel.
Naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivänä 25.11. järjestetään tapahtumia eri puolilla Suomea. Helsingissä Valoa, ei väkivaltaa -tapahtuma järjestetään Kampin Narinkkatorilla klo 15-17, missä voi tutustua muun muussa Silent Witness -näyttelyyn. Helsingin ulkopuolisia tapahtumia koordinoi NYTKIS ry.
Lue lisää kampanjasta täältä: https://vakivaltaobservatorio.fi
Lisätietoja:
Alli Asikainen Lindeman
Naisten Linja, viestinnän suunnittelija
050 3081909
[email protected]
Tiedotteet 2015
25.11.
Sytytetään yhdessä kynttilät,
täytetään marraskuu valolla!
25.11. vietetään YK:n naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastustavaa päivää. Tuona päivänä sytytetään kynttilöitä Valoa, ei väkivaltaa -tapahtumissa lähes kuudellakymmenellä paikkakunnalla ympäri Suomen, väkivaltaa kokeneiden ja väkivallan vuoksi menehtyneiden naisten muistolle.
Helsingissä tapahtuma järjestetään Kolmen sepän aukiolla klo 15-17. Lämpimästi tervetuloa sytyttämään kynttilä väkivaltaa kokeneille naisille ja keskustelemaan henkisestä väkivallasta.
Aukiolla järjestetään Silent Witness -näyttely. Näyttelyn naishahmot kantavat tänä vuonna Suomessa parisuhdeväkivallan vuoksi menehtyneistä naisista kertovia uutisia.
Aukiolla rakennetaan myös turvallisten kotien kaupunkia. Kaupungin ensimmäiset pahvikodit on rakennettu yhdessä turvakotien äitien ja lasten kanssa Helsingin yliopiston metroaseman vitriiniin.
Kaikki 57 tapahtumapaikkakuntaa löydät täältä: https://vakivaltaobservatorio.fi/paikkakunnat/
Helsingin taidenäyttelyt sijaitsevat Ruoholahden metroasemalla (näyttely henkisen väkivallan tunnistamisesta) ja Helsingin yliopiston metroasemalla (turvallisten kotien kaupunki).
Kampanja on tänä vuonna suunnattu henkistä väkivaltaa vastaan. Henkinen väkivalta on vaikea aihe, josta puhutaan vähän. Kampanjan tavoitteena on auttaa tunnistamaan henkistä väkivaltaa. Kampanjan teemana on Pelko tuhoaa rakkauden, viesti on yksinkertainen: Jos pelkäämme sitä ihmistä, jonka odotamme ja toivomme rakastavan itseämme, on jokin vinossa.
“Jätin aviomieheni kahdeksan yhteisen vuoden jälkeen henkisen väkivallan vuoksi. Minua hävettää koko avioliitto ja tästä on siksi niin vaikea puhua. Katsoin kaikkea niin kauan. Väkivalta alkoi pienestä, mutta kasvoi vähitellen. Pelko kuului arkeemme. Kerran pitäessäni poikaamme sylissä, mies tuli kohti uhkaavan näköisenä. Vaistomaisesti vedin pojan kiinni minuun ja peitin hänen päänsä. Mies pysähtyi eteeni, katsoi minua, pelkäsin mitä tapahtuu, mutta yritin olla näyttämättä pelkoani. Hän rykäisi ja sylkäisi eteeni. Sitten hän sanoi, ettei arvostanut sinua millään tasolla. Pelkäsin niin, että vapisin sisältä ja yritin olla millään tavalla reagoimatta, etten provosoisi.”
Kampanjan järjestää Väkivaltaobservatorio, joka on järjestöjen, tutkijoiden ja yksityishenkilöiden muodostama verkosto naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Tänä vuonna kampanjaa koordinoi Naisten Linja.
Tällä kampanjalla haluamme vetää yhdessä rajan rakkauden ja henkisen väkivallan väliin. Pelko ei kuulu rakkauteen.
Lue lisää kampanjasta täältä: https://vakivaltaobservatorio.fi
Tuoreessa blogissa kirjailija ja tutkija Satu Lidman kirjoittaa henkisen väkivallan perinnöstä Suomessa: https://vakivaltaobservatorio.fi/kun-pelko-tuhoaa-rakkauden/
Lisätietoja:
Jenna Parmala
040 449 5531
[email protected]
Naisten Linjan tiedottaja
9.11.2015
Valoa, ei väkivaltaa esittelee tukijansa
25.11. vietetään YK:n naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastustavaa päivää. Tuona päivänä sytytetään kynttilöitä Valoa, ei väkivaltaa -tapahtumissa ympäri Suomen, väkivaltaa kokeneiden ja väkivallan vuoksi menehtyneiden naisten muistolle.
Kampanja on tänä vuonna suunnattu henkistä väkivaltaa vastaan. Henkinen väkivalta on vaikea aihe, josta puhutaan vähän ja jota on sen vuoksi erityisen vaikea tunnistaa. Kampanjan teemana on Pelko tuhoaa rakkauden. Kampanjan viesti on yksinkertainen: Jos pelkäämme sitä ihmistä, jonka odotamme ja toivomme rakastavan itseämme, on jokin vinossa.
Kampanjan sivuilla julkaistaan joka toinen päivä kampanjaa tukevan julkisuudenhenkilön sitaatti henkisestä väkivallasta. Kampanjassa henkistä väkivaltaa vastaan ovat mukana muun muassa näyttelijä Krista Kosonen, psykoterapeutti Maaret Kallio, muusikko Olavi Uusivirta, kirjailija Katja Kettu, kirjailija Eppu Nuotio, ohjaaja Taneli Mustonen, kirjailija Salla Simukka, näyttelijä Essi Hellén, kirjailija Riikka Pulkkinen ja Finnairin toimitusjohtaja Pekka Vauramo.
Kampanjan järjestää Väkivaltaobservatorio, joka on järjestöjen, tutkijoiden ja yksityishenkilöiden muodostama verkosto naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan.
Tällä kampanjalla haluamme vetää yhdessä rajan rakkauden ja henkisen väkivallan väliin. Pelko ei kuulu rakkauteen.
Tänään ilmestyneessä blogissa tutkija Elina Penttinen kirjoittaa henkisestä väkivallasta toipumisesta: https://vakivaltaobservatorio.fi/kun-pelko-tuhoaa-rakkauden/
6.11.2015
Valoa, ei väkivaltaa
-viestikampanja auttaa tunnistamaan henkistä väkivaltaa
Henkisen väkivallan tunnistaminen on monesti vaikeaa. Paras keino tunnistamiseen on henkisen väkivallan aiheuttama pelko. Henkinen väkivalta on systemaattista uhrin itsetunnon luhistamista, mitätöimistä, minuuden murtamista, joka johtaa usein lamaantumisen tunteeseen ja pakotettuun tarpeeseen mukautua tekijän muuttuviin mielialoihin.
25.11. vietetään YK:n naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastustavaa päivää. Tuona päivänä sytytetään kynttilöitä Valoa, ei väkivaltaa -tapahtumissa ympäri Suomen, väkivallan vuoksi menehtyneiden naisten muistolle.
”Onko tämä normaalia? Se on yleisin kysymys. Suurin osa meille soittavista naisista on kokenut myös fyysistä väkivaltaa, mutta haluaa puhua henkisen väkivallan seurauksista: Onko oikein, että hän haluaa minun olevan koko ajan kotona? Saako hän uhkailla minua itsemurhalla? Olenko todella niin surkea ihminen kuin hän väittää?” kuvailee Naisten Linjan toiminnanjohtaja Elina Nikulainen.
Valoa, ei väkivaltaa -viestikampanja nostaa esille henkiselle väkivallalle tyypillisiä viestintämuotoja. Kontrolli, syyllistäminen, itsemurhalla uhkaaminen, mitätöiminen, haukkuminen, väkivallalla uhkaaminen, vaino ja kiristäminen tulevat kampanjan viestien kautta hyvin konkreettiseksi osaksi lukijansa todellisuutta. Kampanjan keinoin haluamme kertoa, että tällaiset viestit eivät saisi kuulua yhteenkään rakkaussuhteeseen.
Suomalaisista naisista 53% on kokenut kumppanin tekemää henkistä väkivaltaa 15 ikävuoden jälkeen (Euroopan Perusoikeusvirasto, 2014). EU:n keskiarvo on 43%. Naisten Linjaan yhteyttä ottavista naisista 80% haluaa käsitellä muiden väkivallan muotojen lisäksi kokemaansa henkistä väkivaltaa. Elokuussa voimaan tullut Istanbulin sopimus vaatii henkisen väkivallan selkeää kriminalisoimista.
Kampanjan järjestää Väkivaltaobservatorio, joka on järjestöjen, tutkijoiden ja yksityishenkilöiden muodostama verkosto naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan.
Tällä kampanjalla haluamme vetää yhdessä rajan rakkauden ja henkisen väkivallan väliin. Pelko ei kuulu rakkauteen.
Joko bongasit blogimme? Maanantain postaus tulee käsittelemään henkisestä väkivallasta toipumista: https://vakivaltaobservatorio.fi/kun-pelko-tuhoaa-rakkauden/
2.11.2015
Valoa, ei väkivaltaa –tapahtuma puuttuu vaiettuun aiheeseen: Henkiseen väkivaltaan.
”Aggressiiviset puheet ovat päivittäisiä. Olen oppinut olemaan varpaillani ja hillitsemään omaa käytöstäni sekä lasten käyttäytymistä, että uhkailut eivät muuttuisi todeksi. Pelkään vierailuja, illanviettoja ja kaikkea kodin ulkopuolella tapahtuvaa, sillä en ikinä voi olla varma mihin tilanteet johtavat.” –yhteydenotto Naisten Linjalle
Vuoden 2015 Valoa, ei väkivaltaa -kampanjan teemana on henkinen väkivalta. Aihe on ajankohtainen ja vaikea. Suurin osa (80%) Naisten Linjan auttavaan puhelimeen soitetuista puheluista tulee naisilta, jotka ovat kokeneet sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa. Väkivallassa on kysymys kontrollista: vaikka lyöntiin kohotettu käsi ei koskaan löisi, sen aiheuttama pelko on todellinen ja pelon seuraukset fyysisiä.
Valoa, ei väkivaltaa on kampanja, joka järjestetään YK:n naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastustavana päivänä 25.11. Tuolloin sytytämme ympäri Suomen kynttilät väkivaltaa kohdanneille ja väkivaltaan menehtyneille naisille.
EU:n perusoikeusviraston raportin mukaan 53% suomalaisnaisista on kokenut henkistä väkivaltaa täytettyään 15 vuotta. EU:n sisäinen keskiarvo oli tutkimuksessa 43%. Elokuussa voimaan tullut Istanbulin sopimus nostaa henkisen väkivallan ensimmäisenä kansainvälisenä sopimuksena esiin ja vaatii sen selkeää kriminalisoimista.
”Henkisen väkivallan tunnistaminen ja tunnustaminen on radikaali askel henkisen väkivallan kohteiden puolesta. Henkisen väkivallan tehokkuus ja haavoittuvuus piilee juuri siinä, että kokemusta ei oteta riittävän vakavasti. Väkivallan kohteet ansaitsevat tulla nähdyiksi, kuulluiksi ja tunnustetuiksi ”, kommentoi Naisten Linjan toiminnanjohtaja Elina Nikulainen.
Kampanjan järjestää Suomen kansallinen väkivaltaobservatorio, joka on järjestöjen, tutkijoiden ja yksityishenkilöiden muodostama verkosto naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Tänä vuonna kampanjaa koordinoi Naisten Linja.
”Haluamme tällä kampanjalla osoittaa, että henkinen väkivalta on tuhoavaa. Henkinen väkivalta ja sen seuraukset tulisi ottaa erittäin vakavasti”, kommentoi Nikulainen.
Henkinen väkivalta on usein systemaattista ja jatkuvaa. Väkivallan toistuessa kokijan minuus murtuu, itsetunto särkyy ja kyky tunnistaa omia tunteita katoaa. Henkisen väkivallan seuraukset ovat fyysisiä: tihentyneitä sydämenlyöntejä, hikoilua, painajaisia, pahoinvointia, tärinää, jatkuvaa ahdistuneisuutta. Psyykkiset seuraukset ovat samat kuin fyysisen väkivallan kokijoilla. Niiden aiheuttajana on usein henkilö, jonka kokija odottaa ja toivoo rakastavan itseään.
“Olen tottunut siihen, että kun mä menen kotiin, siirrän kenkiä monta kertaa, hitusen oikealle, väkäsen vasemmalle, että ne on nätisti. Palaan keittiöön kääntämään pullojen etiketit katsojaan päin, sillä kädellä, joka toimii paremmin. Laitan musiikin pois, kun vaan kuulen alaoven klangin. Mun sydän napauttaa hengen pois, kun viime hetkellä huomaan, että unohdin sormikkaat sohvalle. Istun niiden päälle ja odotan niin että pääkopassa pauhaa.”
Tällä kampanjalla haluamme vetää yhdessä rajan rakkauden ja henkisen väkivallan väliin. Pelko ei kuulu rakkauteen.