Tietoa kampanjasta

Vuoden 2019 teema on Jokaisella on oikeus tukeen, mitä tämä tarkoittaa?
Ketkä ovat erityisen haavoittuvassa asemassa?
Mikä voi estää ihmistä hakemasta apua tai hankaloittaa avun saamista?
Mitä tarkoitetaan naisiin kohdistuvalla väkivallalla?
Kuinka yleistä naisiin kohdistuva väkivalta on?
Jos jokin asia mietityttää, tarvitset apua tai haluat keskustella, ota yhteyttä!

Vuoden 2019 teema on Jokaisella on oikeus tukeen, mitä tämä tarkoittaa?

Naisiin kohdistuva väkivalta on Suomessa yleistä ja salaista. Joka kolmas nainen Suomessa on kokenut parisuhdeväkivaltaa joko nykyisen tai entisen kumppaninsa taholta (FRA 2014). Laajan EU-tutkimuksen mukaan Suomi on EU:n toisiksi turvattomin maa naisille ja suomalaisista naisista lähes puolet (47%) kertoi kokeneensa fyysistä väkivaltaa 15 ikävuoden jälkeen. Huolimatta synkistä luvuista, valtion resurssit naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisiksi toimiksi ovat olleet riittämättömiä.

Suomi on ratifioinut Istanbulin sopimuksen jo vuonna 2015, mutta Suomi ei ole toteuttanut sen velvoittamia toimenpiteitä. Viime vuosina Suomi on saanut kansainvälisiltä ihmisoikeustoimijoilta lukuisia huomautuksia naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyydestä ja väkivallan vastaisten toimien sekä niiden rahoituksen riittämättömyydestä. Muun muassa maaliskuussa 2018 CEDAW-komitea antoi Suomelle langettavan päätöksen riittämättömistä toimista lähisuhdeväkivallan torjumisessa.

Syyskuussa 2019 naisiin kohdistuvan ja lähisuhdeväkivallan vastainen asiantuntijatyöryhmä GREVIO listasi Suomelle lukuisia parannusehdotuksia, jotta se täyttäisi kansainväliset vaatimukset naisiin kohdistuvan väkivallan ennaltaehkäisemiseksi, tunnistamiseksi ja kohtaamiseksi. Yhtenä aukikirjoitettuna kohtana on varmistaa, että erityisen haavoittuvissa asemissa olevat naiset saavat palveluita. Tämä tarkoittaa, että meidän tulisi esimerkiksi varmistaa turvakotipaikkojen saatavuus syrjäseuduilla asuville naisille, vammaisille naisille, romaninaisille sekä naisille, joilla on päihdeongelma.

Vaikka väkivalta läpäisee kaikki yhteiskuntaluokat eikä katso sosioekonomista taustaa, tietyt ryhmät ovat erityisen haavoittuvassa asemassa joutua väkivallan kohteeksi. Nämä ryhmät ovat myös suuremmassa riskissä jäädä ilman apua ja tukea väkivaltaa kohdatessaan. Tänä vuonna haluamme nostaa heidän äänensä esiin. Meidän tulisi huomioida naisten moninaiset tuen tarpeet ja tunnistaa ne riskit, joita erityisen haavoittuvassa asemassa olevalla on.

Vuosien 2011-2017 välillä 131 henkilöä kuoli kumppaninsa surmaamana. Heistä naisia oli lähes 80%. Viime vuonna kumppaninsa surmaamaksi joutui 18 naista. Valoa, ei väkivaltaa -kampanja haluaa herättää keskustelua siitä, kuinka nämä surmat olisi voitu estää. Kunnioitamme näiden naisten muistoa Kansainvälisenä naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivänä 25.11.

Ketkä ovat erityisen haavoittuvassa asemassa?

Sukupuolen lisäksi muut ominaisuudet, kuten etninen tausta, seksuaalinen suuntautuminen, uskonto, ikä tai esimerkiksi kieli vaikuttavat siihen, miten ihminen pääsee yhteiskunnassamme osalliseksi ja tulee kohdatuksi. Tämän huomioiminen on edellytys sille, että epätasa-arvoisuudet tulevat näkyviksi ja poistetuiksi. Meidän tulisi edistää sellaisia toimia, että sukupuoleen perustuva ja moniperusteinen syrjintä poistuisi.

Naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan kitkeminen edellyttää siis sukupuolen lisäksi muidenkin samanaikaisesti tietylle yksilölle kasautuneiden syrjintään liittyvien rasitteiden tunnistamista. Vähemmistöön kuuluvat tai muuten haavoittuvassa asemassa olevat naiset ovat erityisen alttiita väkivallalle ja heidän on myös vaikeampi saada apua. Esimerkiksi vammaiset naiset ja maahanmuuttajanaiset kokevat väkivaltaa 2−3 kertaa enemmän kuin muut naiset. Myös muun muassa sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön kuuluminen lisää naisten riskiä altistua väkivallalle. Erityisen alttiita väkivallalle ja hyväksikäytölle ovat asunnottomat, runsaasti päihteitä käyttävät naiset, samoin kuin ilman oleskelulupaa olevat naiset. (Peking 2019.)

Vaikka esimerkiksi ikääntyneet naiset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa, ei heitä ole juuri huomioitu tutkimuksessa ja väkivaltatyössä. Ikääntyneiden kokema väkivalta jää usein piiloon. Se on uskottua yleisempää, sillä monet lähisuhdeväkivaltaa kokeneet ikääntyneet eivät puhu kokemastaan. Ikääntymisen seurauksena esimerkiksi fyysinen toimintakyky heikkenee, mikä altistaa riippuvuudelle toisesta ihmisestä ja sen myötä kaltoinkohtelun ja väkivallan esiintymisen riski kasvaa. Muita altistavia tekijöitä väkivallalle ovat ikääntyneen sosiaalisen elinpiirin kapeutuminen, yksinäisyys ja muistisairaudet. Esimerkiksi taloudellista hyväksikäyttöä ikääntyneitä kohtaan tapahtuu niin lähisuhteissa kuin myös täysin tuntemattomien ihmisten taholta. Kulttuuri ja yhteiskunta, johon ikääntynyt on kasvanut, on ollut erilainen kuin nykypäivänä. Ikääntynyt ei ehkä miellä joitakin nykyisin selvästi väkivaltaisiksi katsottuja tekoja väkivallaksi ja ei siten osaa pyytää apua. Myös suhtautuminen väkivaltaan on aikaisempina vuosikymmeninä ollut vähättelevämpää eikä siitä ole puhuttu niin avoimesti kuin nykyään. Tämä lisää väkivallan aiheuttaman häpeän ja syyllisyyden verhoa, joka voi yhä estää avun hakemista tilanteeseen.

Vammaiset naiset ja maahanmuuttajanaiset kokevat väkivaltaa 2−3 kertaa enemmän kuin muut naiset. Suomessa on vain vähän tutkittua tietoa maahanmuuttajanaisiin kohdistuvasta väkivallasta. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen vuonna 2014 julkaiseman tutkimuksen mukaan maahanmuuttajataustaisten naisten riski joutua henkirikoksen uhriksi on nelikertainen. Lisäksi arvioidaan, että kehitysvammaiset naiset ovat 4−10 kertaa alttiimpia kokemaan seksuaalista väkivaltaa kuin vammattomat naiset. Maahanmuuttajataustaiset nuoret ja vammaiset nuoret sekä vammaiset maahanmuuttajanuoret kokevat muita nuoria enemmän väkivaltaa ja sen uhkaa. Ilman oleskelulupaa olevien naisten haavoittuvuutta lisää puolestaan pelko siitä, että heidät poistetaan maasta rikosilmoituksen tekemisen tai avun ja tuen hakemisen seurauksena. Myös väkivaltaa kokeneet maahanmuuttajanaiset jäävät usein peruspalveluiden ulkopuolelle.

Mikä voi estää ihmistä hakemasta apua tai hankaloittaa avun saamista?

Avun hakeminen väkivallan kokemuksiin voi olla haastavaa monesta syystä. Väkivallan vaikutukset ovat aina yksilöllisiä, mutta hyvin usein kokijat tuntevat monenlaista pelkoa: pelkoa väkivallan pahenemisesta, viranomaisten toimista, perheen hajoamisesta. On myös hyvin yleistä, että väkivallan kokija tuntee aiheetonta häpeää ja syyllisyyttä, mikä saa hänet vaikenemaan kokemuksistaan. Väkivalta voi aiheuttaa fyysisiä vammoja, mutta usein henkiset seuraukset ovat vielä pitkäkestoisempia: turtuminen, omanarvon tunteen ja itseluottamuksen heikkeneminen, minäkuvan muuttuminen, ikävien muistojen mieleen tunkeutuminen. Väkivallan kokija saattaa kokea, ettei hän ansaitse apua tai ettei kukaan edes pysty auttamaan.

Avun hakemisen ja saamisen esteet voivat liittyä myös palvelujen saatavuuteen. Esimerkiksi turvakotien asiakaspaikkojen määrä on tarpeeseen ja suosituksiin nähden riittämätön. Turvakotien asiakasmäärä kasvoi 23 prosenttia vuonna 2017, ja asiakas jouduttiin tilanpuutteen takia ohjaamaan toiseen turvakotiin 1 723 kertaa. Turvakotiin pääsemisen esteenä saattaa olla tilanpuute, mutta myös jokin muu syy, kuten puutteet tilojen esteettömyydessä. Sekä turvakotipaikkojen että avopalveluiden määrää tulisi lisätä ja turvakotiin pääsy varmistaa koko maassa. (Peking 2019.) Erityisryhmien tarpeet tulisikin huomioida kaikissa väkivaltapalveluissa. Väkivalta ei ole koskaan kokijan syytä. Väkivaltaa kohtaava on kaiken avun ja tuen arvoinen.

Parisuhdeväkivalta vaikuttaa koko yhteiskuntaamme ja sillä on huomattavat inhimilliset ja taloudelliset kustannukset. Jokaisella on oikeus apuun ja tukeen väkivaltaa kohdatessaan. Meidän tulisi panostaa väkivallan ennaltaehkäisyyn, puheeksiottamiseen sekä tarvittaviin tukipalveluihin.

Mitä tarkoitetaan naisiin kohdistuvalla väkivallalla?

Naisiin kohdistuva väkivalta on yksi merkittävimmistä naisiin kohdistuvista ihmisoikeusloukkauksista ja yksi tasa-arvon toteutumisen esteistä. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa tapahtuu kaikissa kulttuureissa, yhteiskuntaluokissa ja ikäluokissa.

Naisiin kohdistuvalla tarkoitetaan mitä tahansa sukupuoleen perustuvia, kodissa tai sen ulkopuolella tapahtuvia väkivallan tekoja, jotka aiheuttavat tai voivat aiheuttaa naiselle ruumiillista, seksuaalista, henkistä tai taloudellista haittaa tai kärsimystä. Väkivaltaa on myös tällaisilla teoilla uhkaaminen, vainoaminen, verkkohäirintä ja -väkivalta, kunniaan liittyvä väkivalta ja pakkoavioliitot.

Naisten parisuhteissaan kokema väkivalta on Suomessa merkittävä yhteiskunnallinen ongelma. EU:n perusoikeusvirasto FRA:n tutkimuksen (2014) mukaan jopa 47 prosenttia suomalaisnaisista on kokenut fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa 15 vuotta täytettyään ja miltei kolmannes suomalaisnaisista on altistunut puolisonsa tai entisen puolisonsa väkivallalle. Seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuu vuosittain rikosuhritutkimusten perusteella arviolta 50 000 naista.

Tilastotiedot piirtävät naisiin kohdistuvasta hyvin samankaltaisen kuvan. Vuonna 2017 viranomaisten tietoon tulleista perhe- ja lähisuhdeväkivallan uhreista lähes 70 prosenttia oli naisia ja syylliseksi epäillyistä noin 80 prosenttia miehiä. Vakava, hoitoa vaativa väkivalta kohdistuu useammin naisiin, kuten myös kuoleman johtava väkivalta. Entisten ja nykyisten avio- ja avopuolisoiden tekemän väkivallan uhreista naisia oli hieman yli 80 prosenttia. Myös Suomen toiseksi yleisin henkirikostyyppi (16%) on tappo, jonka uhri on nainen ja tekijä parisuhdekumppani tai entinen kumppani. Vuosien 2011-2017 välillä 131 henkilöä kuoli parisuhdekumppaninsa surmaamana. Heistä naisia oli lähes 80%. Naispuolisista henkirikosten uhreista yli puolet surmataan kotonaan. (Peking 2019.)

Valtaosa turvakotien (94 prosenttia) ja seksuaalista väkivaltaa kokeneille tarkoitetun Seri-tukikeskuksen (97 prosenttia) asiakkaista on naisia. Naisetovat huomattavassa enemmistössä myös Nollalinjan asiakkaiden joukossa (87 prosenttia). (Peking 2019.) Verrattuna muihin Euroopan maihin, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa on Suomessa paljon.

Kuinka yleistä naisiin kohdistuva väkivalta on?
  • 30 prosenttia suomalaisista naisista on kokenut fyysistä ja/tai seksuaalisuutta loukkaavaa väkivaltaa parisuhteessa. (FRA 2014)
  • 24 prosenttia suomalaisista naisista oli kokenut vainoa 15 vuotta täytettyään. 4 prosenttia oli kokenut vainoa viimeisen vuoden aikana. (FRA 2014)
  • Noin 13 miljoonaa naista on kokenut fyysistä väkivaltaa viimeisen vuoden aika- na Euroopan Unionin jäsenmaissa. (FRA 2014)
  • Noin 3,7 miljoonaa naista on kokenut seksuaalisuutta loukkaavaa väkivaltaa vii- meisen vuoden aikana Euroopan Unionin jäsenmaissa. (FRA 2014)
  • Noin 30 000 naista kuolee vuosittain nykyisen tai entisen kumppanin surmaa- mana ja noin 50 000 naista kuolee vuosittain kumppanin tai perheenjäsenen surmaamana maailmanlaajuisesti. (UNODC 2018)
  • 82 prosenttia nykyisen tai entisen kumppanin surmaamaksi tulleista ihmisistä on naisia. (UNODC 2018)
  • 23 prosenttia naisista on kokenut häirintää netin välityksellä ja noin 40 prosenttia häirintää kokeneista naisista pelkäsi fyysisen koskemattomuutensa olevan uhattuna verkossa tapahtuneen ahdistelun seurauksena. (Amnesty International 2017)
  • Älä jää kokemustesi kanssa yksin. Jos jokin asia mietityttää, tarvitset apua tai haluat keskustella, ota yhteyttä!

    Ensi-ja turvakodit
    Lyömätön Linja
    Naisten Linja
    Nettiturvakoti
    Nollalinja
    Nuorten Exit
    Monika-naiset