Vertaistoiminta voi olla turvasatama lähisuhdeväkivallan uhreille
Lähisuhdeväkivalta on väkivallan muotona haavoittava niin fyysisesti kuin henkisesti. Jos väkivallan tekijä on uhrille läheinen, on tilanteesta vaikea paeta. Avuttomuuden, yksinäisyyden ja arvottomuuden kokemukset ovat monille väkivaltaisissa lähisuhteissa eläville tuttuja. Lähisuhdeväkivallasta on lähes aina ahdistavaa ja vaikeaa kertoa ulkopuolisille, mutta tilanteesta tekee liki mahdottoman, jos kielitaito on heikko tai tukiverkostot eivät ole saavutettavissa. Ulkopuolisen voi olla hankalaa nähdä tilannetta kokonaisuudessaan, ja uhrikin voi kokea vaikeaksi tunnistaa, milloin rajat on ylitetty. Tarvitaan vertaistoimintaa, jossa väkivaltaa kohdanneella naisella on mahdollisuus kertoa tilanteesta omalla kielellään turvallisessa, luottamuksellisessa ja kiireettömässä ympäristössä.
Väkivalta voi estää ja rajoittaa naisten osallistumismahdollisuuksia elämään: uhrista saattaa tuntua siltä, että hänen ja muun maailman välissä on näkymätön lasiseinä. Jatkuvan pelon alla eläminen vaikuttaa lisäksi uhrin perheeseen, läheisiin ja sosiaalisiin suhteisiin. Lapsiperheissä lähisuhdeväkivallalla on suuri vaikutus lapsen psyykkiseen terveyteen, vaikka lapsi ei itse olisi väkivallan kohteena. Kun lapsi oireilee, lisää tämä väkivallan uhrin huolta ja pelkoa entisestään.
Naisiin kohdistuvalla väkivallalla on monia eri muotoja: se voi olla fyysistä, henkistä, taloudellista, uskonnollista, yhteisöllistä tai seksuaalista – ja usein se on monia samanaikaisesti. Maahan muuttaneet naiset kokevat väkivaltaa 2-3 kertaa enemmän kuin valtaväestöön kuuluvat naiset. Luku on hurja, etenkin kun Suomi on jo valmiiksi maa, jossa koetaan toiseksi eniten lähisuhdeväkivaltaa kaikista Euroopan Unionin maista.
On ensiarvoisen tärkeää, että kaikki naiset maassamme tietäisivät, että heillä on oikeus elää elämänsä väkivallattomassa ympäristössä. Suomessa naisella on oikeus esimerkiksi koulutukseen, kielitaitoon, työhön, omaan asuntoon ja vertaistoimintaan. Palveluiden ja tukitoimien olemassaolo ja niihin ohjaaminen on äärimmäisen tärkeä väkivallan ehkäisykeino.
Vertaistoiminnan kautta moni nainen saa tukea ja helpotusta tilanteeseensa. Häpeän ja pelon tunteisiin saadaan lievitystä ja siten voidaan aloittaa toipuminen ja irtautuminen väkivallasta. Kun joukossa on edes yksi, joka on kokenut samaa, muuttuu perspektiivi: näin voi tapahtua muillekin.
African Caren kokemuksen mukaan järjestön pitämissä maahan muuttaneiden naisten ryhmissä naiset kokevat, että ryhmässä turvallista puhua mistä vain: avoin keskustelu lisää tietoisuutta perheen tai yhteisön sisällä tapahtuvasta väkivallasta ja tuo tietoon sitä, mikä on hyväksyttyä ja mikä ei. Naiset saavat mahdollisuuden löytää itsestään voimavaroja toisten naisten tuen avulla: he oppivat tunnistamaan väkivallan eri muotoja ja sanoittamaan kokemaansa. Sanoittamisen oppiminen on ensiarvoista: vain niin voi kokemuksista puhua ja lopulta aloittaa toipumisen.
Kielitaidon, koulutuksen ja vertaistoiminnan lisäämisen avulla tavoitamme yhä useamman naisen, joka kamppailee lähisuhdeväkivaltaa vastaan. Väkivallan ehkäisemisessä ja lopettamisessa keskeistä on luoda ja säilyttää voimaannuttavia ja turvallisia ihmissuhteita, missä väkivalta ei ole hyväksyttyä missään muodossa. Jokainen väkivallan uhri ansaitsee apua – oli kyse sitten valtaväestöön kuuluvasta ihmisestä tai maahanmuuttajasta.