Myös sinulla on oikeus apuun!
”Tossa ovessa lukee Lyömätön Linja mut en mä oo kyl lyöny ketään..”
”Oonkohan mä oikeessa paikassa ku ei meil oo niin vakavaa..”
”Me ollaan hyvin toimeentuleva perhe ja muutenkin pärjätään niin en mä tiedä onko tällaseen tarvetta..”
”Teillä on varmaan enemmän apua tarvitsevia, toivottavasti en vie kenenkään sellasen paikkaa..”
”Vaimon mielestä mun pitäis tehdä jotain mut en kyl ite tiiä.. Tulin nyt kuitenkin.”
Kun mies aloittaa työskentelyn väkivallan katkaisuohjelmassa, me työntekijät kuulemme usein tämänkaltaisia lauseita. Vallitseva ajatus lienee edelleen, että väkivalta on aina fyysistä satuttamista, jotain kamalaa, jotain mitä tapahtuu jossain muualla, ”ongelmaperheissä”. Onko se väkivallan vähättelyä tai suomalaista vaatimattomuutta, kun pohditaan, tohtiiko ammattilaisia häiritä ”pikkuasioilla”?
Tulkoon viestimme sinulle, teille, meille kaikille nyt kristallinkirkkaaksi:
Hae apua, jos oma käytös vähänkin mietityttää!
Hae apua, jos sinulle läheinen ihminen sitä pyytää!
Hae apua, vaikka mitään ei olisi vielä tapahtunut!
Hae apua, vaikka olisi tapahtunut niin paljon, että hirvittää!
Hae itsekkäästi apua pieneen asiaasi, vaikka jollain toisella onkin varmasti suurempia murheita!
Kiitos!
Mika Värränkivi
Väkivaltatyön asiantuntija
Lyömätön Linja Espoossa ry