Asunnottomien naisten kokema väkivalta voi olla psyykkistä, fyysistä, seksuaalista, taloudellista tai henkistä. Iso-Britanniassa, jopa 95% asunnottomista naisista on kokenut fyysistä väkivaltaa ja 80% seksuaalista väkivaltaa. Päihdehuollon naisasiakkaista yli 90% on kohdannut fyysistä, henkistä tai seksuaalista väkivaltaa aikuisiällä. Myös lähisuhdeväkivalta on yleistä, sillä 75% niistä, jotka kuolevat puolisonsa surmaamina, kuolevat omaan kotiinsa. Suomessa asunnottomia naisia työssään kohtaavien ammattilaisten kokemusten perusteella voidaan arvioida, että luvut ovat meillä yhtä korkeita.
Hyvin usein asunnottomien naisten kokema väkivalta on ollut toistuvaa ja väkivalta sekä hyväksikäyttö on alkanut jo omassa lapsuudessa (Granfelt 2013). Mitä läheisempi haavoittavien kokemusten ja trauman aiheuttaja on, sitä syvemmän jäljen trauma jättää kokijan perusturvallisuuteen. Omien rajojen rikkoutuminen ja kokemukset omasta irrallisuudesta ovat monelle asunnottomuutta tai sen uhkaa kokeneelle naiselle tuttuja. Toistuville väkivaltakokemuksille altistunut ei välttämättä kykene tunnistamaan, kuka on hänelle vaaraksi ja kenen kanssa on turvassa. Silloin kun kyseessä on väkivallan aiheuttama trauma, se vaikuttaa lähes aina kokijan uskomuksiin itsestä ja toisista ihmisistä.
Ei ole epätavallista, että nainen joutuu käyttämään seksiä vaihdon välineenä, esimerkiksi yösijaa tai huumeita vastaan. Samainen mies, joka toisaalta suojelee naista kadulla, voi myös hyväksikäyttää häntä. Asunnottomuustyössä kohdatut naiset ovat kuvanneet, kuinka tuttu uhka kadulla voi olla helpompi kestää, kuin tuntematon uhka jatkuvasti vaihtuvissa kämpissä tai jopa naisten ja miesten yhteisissä asumisyksiköissä. Esimerkiksi suihkussa käyminen tai nukkuminen voi olla todella vaikeaa siten, että tuntee olonsa turvalliseksi.
Vaikka jokaisen naisen tilanne ja avun tarve on yksilöllinen, turvaan pääseminen on kaikille ensiarvoisen tärkeää. Nykyisten turvakotien lisäksi tarvitaan pelkästään naisille suunnattuja, akuutteja turvapaikkoja päihteitä käyttäville ja kadulla väkivaltaa kohtaaville. Koska neljä viidestä asunnottomasta Suomessa on miehiä, suurin osa tämänhetkisistä asunnottomuuspalveluistamme on muotoutunut vastaamaan miesten tarpeisiin, eivätkä ne tavoita suojaa tarvitsevia asunnottomia naisia. Naiset hyödyntävät miehiä useammin sosiaalisia verkostojaan ja pysyvät sekä avulta että tilastoilta piilossa.
”Koti on ihmiselle tärkeä turvapaikka. Asunnottomana ihminen voi ajautua tekemään ratkaisuja, jotka ovat haitallisia hänelle, kuten palata väkivaltaiseen suhteeseen.”
Perhe- ja lähisuhdeväkivalta on yksi yleisimmistä naisten asunnottomuuteen johtavista syistä, vaikka asunnottomuuden uhka vaikeuttaakin epäterveestä perhesuhteesta irtautumista. Väkivallan uhri tai tekijä voi olla kuka vaan perheestä; puoliso, lapsi tai vanhempi. Myös iäkkäät vanhemmat voivat joutua pakenemaan väkivaltaista aikuista lastaan ystävilleen, sukulaisilleen tai turvakotiin. On tavallista, että yhteiseen asuntoon jää väkivallan tekijä ja väkivallan uhri joutuu etsimään uuden asunnon.
Ensi- ja turvakotien liitto on tehnyt pitkäjänteistä työtä sekä väkivallan uhrien että väkivallan tekijöiden kanssa jo 40 vuotta. Liitossa toteutettiin keväällä 2019 Naiserityisyys asunnottomuustyössä -hankkeeseen (NEA) liittyvä kysely jäsenyhdistysten työntekijöille. Valtakunnalliseen kyselyyn saatiin yhteensä 98 vastausta. Kyselyyn vastanneista noin puolet (N=46) oli väkivaltatyötä joko turvakodeissa tai avopalveluissa tekeviä.
Väkivalta tai sen uhka nousi myös tässä selvityksessä yhdeksi kohdatuimmista naisten asunnottomuuden syistä. Väkivaltatyötä turvakodeissa tekevistä vastaajista 83% kertoi kohtaavansa asunnottomuutta tai sen uhkaa työssään usein ja jopa 86% arvioi, että naisten turvakotiasiakkuudet pitkittyvät johtuen sopivien/turvallisten asuntojen puutteesta. Asunnon turvallisuuteen voivat vaikuttaa esim. asunnon sijainti, maatasoa ylempi kerros tai asunnon muut fyysiset ominaisuudet (mm. turvalukot, turvaovet ja ovisilmät). Erityisen haastava tilanne on maahanmuuttajanaisilla, joilla on huoli mm. oleskeluluvista, mahdollisten lasten huoltajuuden menettämisestä, huono kielitaito ja/ tai puutteellinen osaaminen asioiden hoitamisesta, omista oikeuksista, mahdollisesta tuesta sekä palveluista. Myös asenteet voivat vaikeuttaa asunnon saamista maahanmuuttaja- tai romanitaustaisilla naisilla.
Petra Gergov-Koskelo
NEA-hankkeen projektiasiantuntija,
Ensi- ja turvakotien liitto
Lähteet:
• Sitaatti Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistyskyselyraportista.
• Granfelt, Riitta 2013. Asumissosiaalinen työ läsnäolotyönä: kokemuksia naisten yhteisöstä. Tampereen yliopisto.
Lue lisää NEA-hankkeesta: https://ysaatio.fi/y-saatio/hankkeet/nea-naiserityisyys-asunnottomuustyossa